Maaliskuun puolessa välissä aloitimme tapaamiset. Kokosimme paikkatiedon asiantuntijoita eri puolilta pohtimaan, miten paikkatietoa voisi käyttää taistelussa Covid-19 epidemiaa vastaan.
Reilussa kahdessa kuukaudessa asiantuntijajoukko kasvoi kahdeksan hengen tapaamisesta yli 60 hengen KoronaGIS-joukoksi. Osallistujat edustivat noin 40:tä organisaatiota. Olen ollut mukana kiihdyttämässä verkostoyhteistyötä eri aloilla, mutta koskaan en ole kokenut yhtä nopeaa toimivan ekosysteemin syntymistä. Kehitystä helpotti yhteinen tavoite, jota ei tarvinnut keksiä eikä kuvitella. Lisäksi joukko pystyi tuottamaan konkreettista hyötyä tilanteeseen myös nopeasti. En lähde tässä listaamaan erityisesti tuloksia, vaan pohdin enemmänkin mitä prosessissa opimme.
Kommunikointi mahdollistaa yhteistyön
Tapasimme verkkopalavereissa kolme kertaa viikossa huhtikuun loppuun asti. Tapaamiset olivat aamutuimaan ja tiiviitä. Ensimmäisen 15 minuutin aikana vaihdettiin ajankohtaista tietoa, toinen 15 minuuttia ideoitiin etenemispolkuja. Tästä syntyi melkein lumivyöry, kun kysymyksiin löytyi nopeasti vastauksia tai tietoa, mistä vastausta voisi hakea. Uusia osallistujia ilmestyi. Eri asioiden osaajat keskustelivat suoraan tarvitsijoiden kanssa. Melko pian selvisi, että kommunikoitavaa on niin paljon, etteivät aamupalaverit riitä. Päätimme järjestää webinaarin aiheesta. Tämä johtikin sitten kolmeen, nopeasti koottuun verkkotapahtumaan, joita seurattiin aina Etelä-Amerikkaa myöden. Pohjoismainen yhteistyökin käynnistyi kuin itsestään. Nopean kommunikoinnin mahdollisti onnekkaasti juuri nyt stabiloituneet verkkopalaveritekniikat sekä keskustelun avoin fasilitointi. Dokumentointikin saatiin kulkemaan pienen alkuodottelun jälkeen. Asiantuntijoiden kohtauttaminen kannattaa.
Tieto on digitalisaation akilleen kantapää
Paikkatiedosta on puhuttu pitkään. Koronakriisissä paikkatiedolle oli tarvetta enemmän kuin sitä oli saatavilla. Varsinkaan helposti. Pohjoismaissa on kyllä yleisesti ottaen laadukkaat perusrekisterit eli staattiset tietovarannot. Seuraamalla kansainvälisiä koronawebinaareja, oli mielenkiintoista huomata selviä eroja tällä rintamalla. Meidän eduksemme. Emme Suomessa kuitenkaan osaa vieläkään käsitellä paikkatietoja yhteiskunnan perusrekistereinä. Olisimme hyötyneet valmiista ja dokumentoiduista tietovarannoista, joiden avulla tilannetietoa olisi voitu tarkastella spatiaalisin menetelmin. Virastoihin ja kuntiin edelleen pirstaloituneet karttatiedot eivät vastaa haasteeseen. Koronakriisi on jälleen tuonut esiin jo pitkään tunnetun tosiasian. Viranomaistehtävissä kerättävät paikkatiedot tulee yhdenmukaistaa ja saattaa hallitusti ja helpommin saataville. Enää ei ole varaa hallinnonalakohtaisesti toteutettuihin siiloihin tai alustoihin. Samoja paikkatietoja tarvitaan lähes aina useilla eri yhteiskunnan aloilla. Tarvitaan kokonaisnäkemys.
Tilanteessa oli hyötyä myös dynaamisesta, jatkuvasti muuttuvasta paikkatiedosta. Erityisesti tieto ihmisten liikkumisesta osoittautui oleelliseksi ja sillä rintamalla päästiinkin nopeasti eteenpäin. Tätä tietoa oli saatavilla useammastakin suunnasta, mutta erityisen hyödylliseksi osoittautui Telian valmiiksi tuotteistama data. Paikkatiedon hyötyvaikutus syntyykin panostuksista, joissa yritys osaa sovittaa tarjontaansa asiakkaan tarvetta kuunnellen. Myös Digian 112-sovellus kehittyi tässä prosessissa palvelemaan tilannetta muutamassa viikossa. Kaikella kunnioituksella Inspire-direktiiviin tehtyjä ponnisteluja kohtaan, viimeistään nyt olisi syytä miettiä onko se kuitenkaan paikkatiedon autuaaksi tekevä aktiviteetti, jonka ympärille paikkatietoinfrastruktuuri rakentuu.
Joukkoistettu tiedonkeruu nousi isoksi odotukseksi heti kriisin alussa. Sijaintitietojen merkitys tunnistettiin niin alan asiantuntijoiden kuin suuren yleisönkin toimesta. Avauksia aiheesta alkoikin syntymään pitkin maailmaa. Tautitilanteen kartoittamiseen päästiin käsiksi näin kerättyjen havaintojen pohjalta, mutta tarkan sijainnin hyväksikäyttöön ei Suomen yhteiskunnassa ole valmiuksia. Joukkoistettu tiedonkeruu on kuitenkin jo jokapäiväinen menetelmä. Samoin sovellusten syntyminen verkostoissa ja kolmannen sektorin avulla.
Tietosuoja, uhka vai mahdollisuus
Tietosuojan varjolla paikkatietojen mahdollisuuksia jätetään nyt tutkimatta. Mobiililaitteen paikannusominaisuudet tallentavat käyttäjänsä liikkumishistoriaa, jonka käyttö olisi hyvinkin mahdollista MyData-periaatteita kunnioittaen. Tautiketjujen kartoituksessa etsitään edelleen tapoja mobiiliteknologian avulla ilman sijaintia. Sijainnin merkitystä tuleekin vähintään tutkia, jotta voimme arvioida olisiko tiedon hyödyntäminen tärkeämpää, kuin henkilösuojan taakse piiloutuminen.
Karttaviestinnässä kehittämistä
Tietoja yleistetään ja esitetään nyt karkeilla kartoilla. Yleinen epätietoisuus lähinnä kasvaa, kun enemmän ja vähemmän epäjohdonmukaisesti väritetyillä kartoille esitellään etenkin mediassa väestötietoja, tunnistettuja tartuntoja, teho-osastopotilaita ja menehtyneitä suhteessa jos johonkin tekijään. Monissa muissa maissa tautitilanteen alueellinen esittäminen on ollut mediassa huomattavasti yksityiskohtaisempaa. Kuka hyötyy siitä, että taudin leviämisen hotspotteja ei esitetä?
Kunnat jälleen keskiössä
Kuntien rooli paikkatietokentässä toi esiin moninaisuutensa. Useampikin toiminto nousi esiin eri lähtökohdista. Heti kriisin alussa selvisi, että terveys ei ollut ainoa uhan alla oleva asia. Elinkeinoelämä sai osumaa, kun mm. palvelusektori joutui pysäyttämään toimintaansa. Tämä on konkreettinen uhka kunnalle, joten kunnan elinkeinotoimi pyrki hakemaan nopeita keinoja, joilla voitaisiin tiedottaa mitkä palvelut ovat käytettävissä ja missä. Pohdintamme johti nopeasti valtakunnallisen palvelun pystyttämiseen. Ollaanauki.fi saatiin pystyyn alle viikossa avoimen lähdekoodin ja joukkoistetun paikkatietovarannon avulla. Toteutukseen tarvittiin yrityksen pyyteetön panostus, ja Gispo otti tästä pallon.
Koulujen sulkeminen ja avaaminen taas vaiheittain johti tarpeeseen koulukyytien uudelleenjärjestämiseen. Riskiryhmäläisten ja ikääntyneiden ihmisten etsintä käynnistyi heti. Myös loma-asukkaita selvitettiin. Sosiaalisen median tarjoamaa tietoa ihmisten liikkumiskäyttäytymisestä päästiin avaamaan. Jälleen olisi ollut enemmän tilaa nopealle analyysikyvylle ja ajantasaiselle tiedolle operatiivisen toiminnan tueksi. Kyvykkyydessä on kehittämistä, vaikka asiaa olisi jo harjoiteltukin jonkin muun kriisin kannalta. Tarve paikkatietokyvykkyyteen kunnan ylimmän päätöksenteon tarpeisiin tuli esiin. Kun kriisissä eletään pelastautumisvaihetta, ei prosessien kehittämiseen enää ole aikaa. Tietoa louhittiinkin useammassakin työvuorossa. Havainnollistamiseen kartoille jäi vielä paljon tekemättä. On selvää, että kunnan kriisivalmiuksien kehittämiskohtiin kuuluu paikkatietokyvykkyyden huomioiminen.
Tilannetietoisuus on päätöksenteon jalusta
KoronaGIS-ryhmä työskenteli aluksi tiiviisti THL:n koronakartan parissa. Tässä selkärankana oli ESRI Finlandin kontribuutio osana kansainvälistä kriisinhallintaan keskittynyttä ESRI-verkostoa. WHO:n ja John Hopkinsin yliopiston käyttämä karttaportaalin tilannekuvatekniikka levisi maailmanlaajuisesti ja Suomessa olimme mukana auttamassa Tilastokeskuksen, THL:n ja alan yliopistojen ponnistuksia tarvittavan osaamisen kokoamiseen. Pullonkaulana ei ollut teknologia, vaan osaaminen ja sen kohtauttaminen.
Tiedonhallinta edelleen haasteena
Parempaa paikkatietojen hallintaa tarvitaan yhdessä koko terveydenhuollon tiedonhallinnan parantamisen kanssa. Sijainnin merkitys näkyy niin valtion ylimpien päätöksentekijöiden työpöydällä, kuin aluehallinnossa, sairaanhoitopiireissä kunnissa tai monenkin organisaation ja yrityksen toiminnassa. Kun vakiintuneet toimintatavat poistuvat, on usein ensimmäinen kysymys missä? Missä pandemia etenee? Missä suomalaiset ovat matkailevat? Koska he palaavat? Minne? Miten altistuneet liikkuvat tai liikkuivat? Missä tartuntatilanne on nousussa? Missä ovat terveydenhuollon tehokapasiteetti. Mihin sitä voidaan lisätä? Missä? Mitä jos? Minne?
Eteenpäin
Paikkatietopoliittinen selonteko linjasi kaksi vuotta sitten tavoitteeksi aikaansaada Suomeen maailman innovatiivisin ja turvallisin paikkatiedon ekosysteemi. Koronakriisi vahvisti tämän vision merkitystä. Tarve on selvä ja toimenpiteisiin onkin nyt syytä ryhtyä nyt entistäkin ponnekkaammin. Yhtenä toimenpiteenä olemme käynnistäneet GeoForum Finland yhteistyöelimen. Käynnistäminen ei ole edennyt aivan suunnitelmien mukaisesti, kun tarve yhteistyöstä siirsi painopisteen suoraan toimintaan. Seuraavaksi rekisteröidään yleishyödyllinen yhdistys ja palataan rakentamaan yhteistyöverkostolle kestävää perustaa.
