Tietoa metsistä on kartoitettu maanmittareiden ja vapaaehtoisten toimesta satoja vuosia. Kaikki metsään liittyvä tieto on paikkaan sidottua – ne pysyvät paikoillaan pitkiä aikoja. Metsien sisällä kuitenkin tapahtuu paljon ja siksi niiden ominaisuuksia on tärkeä kartoittaa.
Suuri muutos metsäalalla tapahtui vuonna 2018, kun Metsäkeskus julkaisi metsävaratiedon kaikille avoimeksi tiedoksi. Mitä tällä tiedolla voidaan saada aikaiseksi? Tähän meille vastaa Metsätehon tutkimusjohtaja Jukka Malinen.
Avoin tietokanta perustuu hilapohjaiseen aineistoon, mikä taas on tuotettu laserkeilausaineiston pohjalta. Hilaruutu näyttää 16×16 metrisellä alueella arvion siitä, minkälaista metsää alueella on.
Puustotieto perustuu maastomittaukseen ja puun rungosta heijastuneisiin pulsseihin, joita yhdistämällä tieto voidaan yleistää tilastomatemaattisesti ympäri Suomen.
Käytännössä puustomittaus on hoidettu niin, että metsien yli on lennetty lentokoneella, ja laserkeilaimen avulla metsästä muodostetaan pistepilvi. 2010 aloitettu kartoitus saatiin valmiiksi aiemmin tänä vuonna. Nykyinen pistepilvi on kuitenkin kohtuullisen harva – 0,5 pistettä neliömetrillä.
Tänä vuonna aloitettiin uusi kartoituskierros, jossa pistepilvi päivitetään viiteen pisteeseen neliömetrillä. Kyseessä on siis 10 kertaa tiheämpi pistepilvi, jolla päästään esimerkiksi metsäteiden kuntoinventoinnissa eteenpäin. Tarkemmalla tiedolla voidaan analysoida myös teiden pintarakennetta sekä laskea esimerkiksi ojasyvyyksiä tarkemmin. Tarkoitus on, että koko Suomi käydään läpi kuudessa vuodessa.
Metsäalalla ollaan myös kiinnostuneita maaperästä. Miten maaperä esimerkiksi kestää metsäkoneita, jotta maaperälle ja sen päälle jäävälle puustolle ei tule vaurioita? Tiedämme, että hienojakoinen maaperä ei märkänä kannattele koneita.
Korjuukelpoisuuskartoitus on nykyisin mahdollista tehdä yhdistämällä laserkeilausaineistot, maaperätiedot ja erilaiset kosteusindeksit. Tämä kaikki pohjautuu myös avoimeen dataan.
Yksi tämän hetken haasteista koskeekin nimenomaan maaperätietoja. Vaikka maaperätieto ei varsinaisesti vanhene, tiedon tarkkuus ja kattavuus ei ole tällä hetkellä sillä tasolla, mitä korjuukelpoisuuskartoitus vaatisi.
Paikkatiedot avuksi metsähakkuiden kartoittamisessa
Suomen metsissä tapahtuu paljon. Metsää harvennetaan, tehdään uudistushakkuita ja muita metsäkasvatuksen toimenpiteitä. Tähän hetkeen mennessä ei ole vielä onnistuttu tehokkaasti päivittämään, mitä ja missä tapahtuu. Vaikka metsänomistajat ovatkin velvollisia tekemään metsänkäyttöilmoituksen, ei se vielä tarkoita, että hakkuu tai toimenpide oikeasti tapahtuu kyseisessä metsässä. Aluerajaukset eivät välttämättä myöskään pidä paikkansa.
Metsätahon tutkimusryhmä on kehittänyt uuden laskentamenetelmän hakkuukonedatan perusteella. ”Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Metsätehon automaattinen menetelmä pystyy kuvioimaan operatiivista hakkuukoneaineistoa. Lisäksi hakkuukonekuviot soveltuvat Suomen metsäkeskuksen ylläpitämien kuviomuotoisten metsävaratietojen päivitykseen.”
Paikkatietojärjestelmien avulla voidaan siis käytännössä piirtää, mitkä kohteet on käsitelty tai hakattu ja missä. Lisää tutkimuksesta voi lukea Metsätehon tiedotteesta täällä.
