Kolmas korona-aalto ravistelee Eurooppaa ja monissa Suomen sairaanhoitopiireissä ollaan yhä epidemian leviämisvaiheessa. Vaikka tilanne on rauhoittunut kesää kohti siirtyessä, on ilmassa vielä paljon kysymyksiä ja epätietoisuutta.
KoronaGIS-työryhmä kokoontui jälleen viime viikolla keskustelemaan, kuinka jatkossa voisimme olla viisaampia kriisitilanteissa. Keskustelussa tunnistettiin tärkeitä yhteistyön teemoja muun muassa tilannetietoisuuden ja paikkatietojen visualisoinnin alueille.
Tietoaineistot tukemaan kansallista reaktiota
Pandemian hoidossa, niin päätösten teossa kuin myös viestinnässä, erityisen tärkeäksi aiheeksi on noussut datan saatavuus. Kriisitilanteissa on ehdottoman tärkeää, että data saadaan nopeasti oikeille tahoille.
Tiedontuottamisessa ja käyttöoikeuksissa on paljon epävarmuutta, mikä usein hidastaa prosessia. Kuka tietoa saa käyttää? Miten prosessi toimii? Suomessa yhtenä ongelmana on myös se, että tiedontuottaja on usein kysymysmerkillä.
Meillä on olemassa paljon esimerkkejä maista, kuten USA, missä tietoturva-asiat ovat löyhempiä. Tämä on mahdollistanut erilaiset paikkatietotuotteet, joiden avulla viestintä terveysviranomaisten ja kansalaisten välillä on selkeämpää.
Tietoturva-asiat aiheuttavat epätietoisuutta
Tietoturva-asiat sisältävät niin kansallisen- kuin myös henkilöturvan. Kun data liittyy ihmisiin, törmätään heti henkilötietolainsäädäntöön. Tämä toki riippuu siitä, minkälaisesta tiedosta on kyse.
Aihe on tärkeä, mutta mitä jatkossa tulisi tehdä, ettei tietoturva-asiat johda tarpeettomiin tai heikkolaatuisiin päätöksiin?
Jos haluamme tuottaa järkeviä ratkaisuja, on syytä punnita muun muassa tiedon julkisuutta ja hyödyllisyyttä. Kriisejähän ei johdeta julkisesti, julkisesti ainoastaan viestitään.
Tehokas vuorovaikutus mahdollistaa järkevät päätökset
Tarve ei ole ratkaista yhtä kriisiä, vaan prosessin pitäisi olla valmis erilaisiin kriisitilanteisiin tulevaisuudessa. Silloin tilannekuvan on oltava parempi ja yksityiskohtaisempi.
Suomessa ei ole tällä hetkellä olemassa yhtenäistä, homogeenista pienaluejakoa, jota voitaisiin käyttää niin analyyseissa kuin viestinnässä. Postinumeroalueilla tai kuntatasolla toteutettu viestintä on useissa tapauksissa epämääräistä. Siksi erityisesti isompiin kuntiin tarvitaan tarkempaa tasoa väestöpohjaan liittyen.
Kun tietoturva-asiat ovat kunnossa, tutkimus on järkevästi rajattu ja kyse on esimerkiksi historiadatasta, voi määrätyllä porukalla tutkia uutta ilmiötä. Tähän tarvitaan kuitenkin yhteistyötä.
Tuomalla toimijoita, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Digi- ja väestötietovirasto, Tilastokeskus ja kunnat yhteen, voimme syventää vuorovaikutusta ja hyödyntää olemassa olevia tilasto- ja paikkatietoja.
