Yle uutisoi viime viikon alussa, kuinka rakentamisen yhteydessä tehdyt luontoselvitykset kaipaavat uusia työkaluja. Aika ajoin esille nousee hankkeita, joissa rakentaminen ja luonnon yhteensovittaminen ajautuvat umpikujaan.
Tärkeää olisi, että tiedot ovat helposti saatavilla ja oikeassa muodossa luontoselvityksiä tehdessä. Mikä on paikkatiedon merkitys kyseisessä dilemmassa?
Geodeettikahveilla kaupungingeodeetit ympäri Suomen keskustelivat ennakoivan kaavoituksen merkityksestä sekä siitä, miten luontoasiat koskettavat geodeetin arkea.
Yllätyksiä kaavoitusprosesseissa
Joka kaupungissa pyritään siihen, että luontoselvitykset on tehty hyvissä ajoin etukäteen. Silti luonnonsuojelukysymykset aiheuttavat usein ongelmia projektin myöhemmissä vaiheissa.
Joissain kunnissa esiintyy esimerkiksi liito-oravia, sammakoita tai sammallajeja, joita ei löydy mistään muualta. Tietämys voi löytyä paikallisilta yhdistyksiltä tai harrastajilta, mikä ei tavoita selvityksen tekijöitä.
Toisinaan selvityksiä on voitu tehdä useampi kappale, hyvinkin laajasti, mutta vasta kaavan valmistuttua jokin taho ilmoittaa, ettei alueelle voi rakentaa. Jos valitus tehdään suunnitteluprosessin aikana, maakuntakaava seisautetaan selvityksen ajaksi. Tämä johtaa siihen, että myös yleiskaavat ovat jumissa.
Keskeisiä ongelmia aiheuttavat tiedon saavuttamattomuus ja yhteistyön puute
Suunnittelun alkuvaiheessa tulee paljon asioita esille, mutta yllätykset, jotka keikauttavat koko prosessin ympäri ovat suuri haaste.
Yksi ongelma on se, että osa luontoarvoista on salaisia. Toinen ongelma on se, että tieto vanhenee. Vaikka luontoselvitykset olisi tehty etukäteen, prosessina aikana monesti tiedot tarkentuvat. Siksi luontoselvitysten valmistumisen jälkeenkin niitä olisi kyettävä päivittämään rakentamisen edetessä reaaliaikaisella, tuoreella tiedolla.
Muun muassa Helsingissä on tällä hetkellä laadukas, reaaliaikainen luontotietojärjestelmä, koska kaupungilla on paljon resursseja. Kaupunki on kuitenkin siiloutunut, jolloin tieto ei aina saavuta oikeaa yksikköä tai henkilöä.
Tieto käyttöön prosessin kriittisissä vaiheissa
Kaupungeissa on lähdetty edistämään yhteistyötä paikkatietojen ja rakennetun ympäristön kokonaisuuden välillä. Paikkatietoja on myös pyritty kytkemään substanssipalveluiden käyttöön.
Lähtökohtaisesti tarvitaan tietovaranto, jonne tietoja kerätään ja jonka avulla niitä kyetään jakamaan isossa organisaatiossa kaikille. On olemassa paljon tietoa, johon ainoastaan tiedontuottajilla on pääsy. Salatulla tai arkaluonteiseksi määritellyllä tiedolla pyritään suojelemaan herkkää luontoa, mutta voi pahimmassa tapauksessa johtaa päinvastaiseen lopputulokseen.
Kunnat tekevät paljon samoja asioita, jolloin myös ratkaisut pitäisi pystyä jakamaan kuntien välillä. Oli kyseessä sitten pieni tai iso kunta, teknologia kykenee joustamaan ja skaalautumaan niin, että kaikki hyötyvät.
Jatkossa tulisi siis selvittää, miten päätöksiä tehdessä kaikenkokoisilla kunnilla olisi käytössä päivitetyt tiedot. Tähän tarvitaan paikkatietoyhteisöä, oli kyseessä sitten Helsinki tai Imatra.
Ylen artikkeli on luettavissa täällä.
