Eurooppalaiset tutkimusinfrastruktuurit koordinoivat ja kehittävät yhtenäisiä verkostoja, jotka muodostuvat eri jäsenmaissa sijaitsevista tutkimuslaitteistoista. Näin voidaan muodostaa yhteensopivien havaintojen verkosto, joka kattaa koko maanosan. Käytännössä infrastruktuurit muodostuvat jäsenmaiden tutkimuslaitosten ja yliopiston mittausasemista, joita koordinoidaan yhdessä ylläpidetyn organisaation kautta. Samalla laaditaan yhtenäiset aineistoformaatit, keskitetään tietopalvelut ja varmistetaan mittausten laatu. Jäsenmaat rahoittavat nämä palvelut yleensä suoraan tiedebudjeteistaan, vaikkakin joskus rahoitusta saadaan lisäksi käyttömaksuista.
Tieteenalojen välisiä kuiluja ylittämässä
Vaikka tutkimusinfrastruktuurit ovat suuria, kattavat suuren osan maanosaa ja tuottavat erinomaisia havaintoja, ne ovat kuitenkin aina tieteenalakohtaisia. Yhdessä verkostossa mitataan kasvihuonekaasuja, toisessa ekosysteemien toimintaa ja kolmannessa rannikoiden tilaa. Ilmastonmuutos, lajikato ja saasteet eivät kuitenkin seuraa tieteenalojen rajoja. Usein olisikin tarve yhdistää eri tietovirrat ja seurata sekä kehittää ratkaisuja monitieteellisesti. Suurin osa tutkimusinfrastruktuureista on kuitenkin tutkijoiden itsensä ideoimia. Siksi aineistoformaatit, metatiedot, käyttöoikeudet ja monet muut tekijät eivät ole yhteensopivia. Kaikkiin aineistoihin ei voi edes viitata ja käytetyt termit ovat parhaimmillaankin vaikeasti ymmärrettäviä. Pahimmillaan samoja termejä käytetään monessa eri tarkoituksessa. Monitieteellinen tutkimus ei siis ole ihan yksinkertaista. Se teettää paljon lisätyötä, tulkkausta eri alojen välillä, tarpeetonta byrokratiaa ja tietoteknistä säätämistä. Vaikka kaikkien infrastruktuurien tavoitteena on paras yhteentoimivuus, vaarana on, että jokainen luo omat, keskenään kovin erilaiset standardinsa. Jotta yhteinen, eurooppalainen tutkimusinfrastruktuuri olisi mahdollinen, tarvitaan ohjausta.
ENVRI yhdistää ympäristöalan infrastruktuurit
Ympäristöinfrastruktuurien yhteisö onkin Euroopan komission tuella pyrkinyt parantamaan yhteensopivuutta läpi koko infrastruktuurikentän. Euroopan ympäristötieteiden tutkimusinfrastruktuurien yhteisö ENVRI (European Environmental Research Infrastructures) on toteuttanut jo kolme hanketta, joiden tavoitteena on kehittää ympäristötieteiden alalla yhteensopivuutta, yhteistyötä ja toisilta oppimista. Ensimmäinen hanke käynnistettiin vuonna 2012. Hankkeiden punaisena lankana on ollut aineistojen ja metatietojen yhteensovittaminen. Tästä esimerkkinä on viimeisin hanke ENVRI-FAIR, joka päättyy vuonna 2022. Tavoitteena on harmonisoida kaikki alan tietoaineistot siten, että ne täyttävät FAIR-periaatteiden vaatimukset, joita ovat löydettävyys (Findable), saavutettavuus (Accessible), yhteentoimivuus (Interoperable) ja uudelleenkäytettävyys (Re-usable). Tämän seurauksena aineistoista voi tulla osa eurooppalaista virtuaalista tutkimusympäristöä (European Open Science Cloud, EOSC).
Yhteinen työkalu tutkimustulosten esittämiseen
Vaikka suuri osa ENVRIn työstä on näkymätöntä infrastruktuurin kehittämistä metatietoluokkineen ja käyttöoikeuksien yhtenäistämisineen, tutkijat hyötyvät tuloksista myös konkreettisesti. Käyttökelpoisin esimerkki tästä lienee kehitteillä oleva ENVRI HUB -prototyyppialusta, jossa käyttäjät voivat varsin kevyen keskuspalvelun avulla etsiä kaikista ENVRI-infrastruktuureista aineistojen metatietoja ja dokumentaatioita. Useissa tapauksissa käyttäjä pääsee suoraan käsiksi myös aineistoihin. HUBin suurin potentiaali on kuitenkin yhteisesti jaettavissa Jupyter Notebook -muistioissa, joissa yhdistyvät kuvailuteksti ja varsinainen analyysikoodi. Niiden avulla voi näyttää suoraan esimerkkien avulla, miten eri infrastruktuurien aineistoja voidaan yhdistää uusiksi tieteellisiksi tuloksiksi. Tavoitteena on luoda ympäristö, jossa tutkijat voivat itse jakaa ja käyttää uudelleen muistioita, saada omiin tuotoksiinsa viittaavan tunnisteen ja luoda omia palvelujaan vapaasti saatavien ympäristöaineistojen päälle. Suomi on mallimaa tutkimusinfrastruktuurien kehittämisessä Suomessa ympäristöalan tutkimusinfrastruktuurit ovat hyvin kehittyneitä. Suomalaiset tutkijat, tutkimusorganisaatiot ja kansalliset infrastruktuurit ovatkin hyvin merkittävissä rooleissa näissä organisaatioissa. Eurooppalaisen kasvihuonekaasujen havaintoverkoston (ICOS) päämaja on Helsingissä. Ilman epäpuhtauksia ja pilviä havainnoivan ACTRIS-verkoston päämajaa ollaan juuri perustamassa samoille seuduille. Lisäksi Suomessa on laaja verkosto muita ENVRI-infrastruktuurien jäseniä. Myös Suomessa olisi tarve luoda yhtenäisiä infrastruktuureja. Suomen Akatemian rahoituksella yhteistyötä tehdäänkin jo. Merentutkimuksen infrastruktuureilla on FINMARI-verkosto. Ilmakehän ja maan ekosysteemien tutkimusinfrastruktuurit taas kohtaavat INAR-verkostossa.
Yhteistyöllä uusia keinoja ympäristöongelmien ratkomiseen
Alakohtaisilla tutkimusinfrastruktuureilla on paikkansa. Ne ovat ketteriä ja tuntevat hyvin alan tutkimusaiheet. Tutkimuspalveluja ja aineistoja on kehitettävä siellä, missä niiden pääasialliset käyttäjät ovat. Usein yhteistyö tutkimusinfrastruktuurien välillä on tasapainoilua uuden yhteisen toimintatavan, alakohtaisten vaatimusten ja olemassa olevien käyttäytymismallien välillä. Tasapainoilua on kuitenkin hyvä jatkaa, koska silloin saamme uusia keinoja luonnon ymmärtämiseen ja ympäristöongelmien ratkomiseen.
Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Positio-lehdessä 3/2021. Koko artikkelin voi lukea alkuperäisessä muodossaan täältä.
