Syyskuussa 1944 Moskovassa solmittiin välirauhansopimus. Jatkosota päättyi, ja Suomen joukkojen oli siirryttävä vuonna 1940 tehdyn Moskovan rauhan rajan länsipuolelle. Petsamo jäi samalla Neuvostoliitolle, ja näin Suomi menetti yhteyden Jäämerelle. Raskain vaatimus oli kuitenkin Suomen velvollisuus vuokrata Porkkalan alue 50 vuodeksi Neuvostoliitolle meritukikohdaksi. Jos aiemmin maailmalla tuskin kukaan oli kuullut Porkkalasta, nyt tilanne muuttui täysin. Vuokrattavan alueen kokonaispinta-ala oli noin 1000 neliökilometriä, josta maa-alueita oli noin 388 neliökilometriä. Suurimmat aluemenetykset osuivat Kirkkonummen ja Siuntion alueelle. Degerbyn alue menetettiin kokonaan. Lisäksi menetettiin pieniä alueita Inkoosta ja Espoosta.
Tuhansia evakuoitiin kymmenessä päivässä
Pari päivää välirauhan jälkeen järjestettiin Suomen ja Neuvostoliiton raja katselmus, jossa alueelle määriteltiin tarkat rajat. Alun perin rajalinjat vedettiin viivoittimella. Raja kulki mereltä Espoonlahtea pitkin Luoman, Hvitträskin ja Humaljärven kautta Sjundbyn linnalle ja sieltä Päivölän ja Ingarskilan kautta takaisin etelään merelle. Tarkkojen rajojen selvittyä alueen kaikki 7 272 asukasta evakuoitiin kymmenessä vuorokaudessa. Alueen oli oltava tyhjä 29.9.1944 kello 00:00.
Evakuoinnissa käytettiin kaikkia mahdollisia kulkuneuvoja: hevoskärryjä, kuorma-autoja, junia, veneitä ja laivoja. Töitä tehtiin lähes vuorotta. Ensimmäiseksi asukkaiden koko henkilökohtainen omaisuus huonekaluja myöten siirrettiin rajalinjan toiselle puolelle. Samalla korjattiin viljasatoa, nostettiin perunoita ja kerättiin polttopuita. Karja siirrettiin yöaikaan, jotta tiet olivat kuljetusajoneuvojen käytössä päivisin. Talkoisiin osallistui kaiken kaikkiaan 20 000 henkilöä.
Valkoinen alue suomalaisilla kartoilla
Uusi valtakunnan raja sijaitsi keskellä Espoonlahtea. Rajanylitys tapahtui Kivenlahden siltaa pitkin. Vielä tänäkin päivänä se on kevyen liikenteen käytössä uusien paikallistietä ja moottoritietä varten rakennettujen siltojen eteläpuolella. Välirauhan sopimuksen mukaisesti neuvostojoukoilla oli esteetön kulku itärajalta Porkkalaan maanteitse ja rautateitse.
Vuokrattu Porkkalan alue katosi suomalaisilta kartoilta. Suomalaiset eivät myöskään tienneet, mitä alueella tapahtui. Erityisesti alueen itäosan vuokratulle alueelle ei ollut näköyhteyttä Suomen puolelta. Siuntion asemanseudulla suomalaiset pystyivät seuraamaan, mitä laajojen peltoaukeiden takana Neuvostoliiton alueella tapahtui. Vuonna 1954 Espoossa havaittiin lentotoimintaa Porkkalanniemellä. Ilmeisesti alueelle oli rakennettu lentokenttä, jossa neuvostojoukot lensivät muun muassa MiG 15 -suihkuhävittäjillä.
Syksyllä 1955 Neuvostoliitto ilmoitti, että Porkkalan tukikohta on käynyt tarpeettomaksi. Ohjaustekniikka oli kehittynyt paljon ja järeitä rannikkotykkejä ei enää tarvittu sulkemaan Suomenlahtea. Alue luovutettiin Suomelle takaisin 26. tammikuuta 1956. Alue ehti olla Neuvostoliitolle vuokrattuna 11 vuotta ja 4 kuukautta alkuperäisen viidenkymmenen vuoden sijaan.
Ilmakuvat paljastivat salaisuudet
Edellisen kerran Porkkalan alue oli ilmakuvattu viimeksi vuonna 1944. Uudet kuvaukset käynnistettiin heti vuonna 1956. Vanhoja rakennuksia oli hävinnyt paljon. Osa oli poltettu ja osa siirretty Neuvostoliittoon. Tallinnan itäpuolella on alue, jossa näitä rakennuksia on runsaasti. Tukikohtaan oli rakennettu myös paljon uusia rakennuksia, kuten muun muassa Upinniemen sotasatama ja Kantvikin sotasairaala.
Muutamaa vuotta aiemmin havaitut lentokoneet olivat nousseet Friggesbyn kylään rakennetulta lentokentältä. Moni Porkkalanniemellä vieraillut onkin varmasti havainnut Porkkalantiellä kyltin, jossa lukee Lentotie. Se johtaa lentokenttäalueen eteläpäähän. Tie on nykyään yksityistie. Vuoden 1944 kuvatusta ilmakuvasta voi hyvin kuvitella, mihin lentokenttä kymmenen vuotta myöhemmin rakennetaan. Alueella on reilun kahden neliökilometrin kokoinen tasainen peltoalue. Vuoden 1956 ilmakuvassa alueella näkyy 1500 metriä pitkä kiitotie ja lukuisia lentokoneiden betonisuojia. Maaperä alueella ei ollut riittävän kantava painavalle lentokalustolle. Maastotutkimuksissa löytyikin metallilevyjä, joilla oli katettu 20 metrin levyinen alue koko kiitotien pituudelta. Pyöreä, kallellaan oleva lennonjohtotorni näkyy pellon keskellä. Sen lisäksi alueella on 33 raunioitunutta lentokenttärakennetta. Nykyisillä ilmakuvilla (2019) lentokentän monet kohteet ovat kasvillisuuden peitossa.
Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Positio-lehdessä 3/2021. Artikkelin alkuperäisessä muodossaan voit lukea täältä.
