Paikkatietoinfrastruktuuria on pyritty rakentamaan eri puolilla maailmaa, myös Suomessa, yli kaksikymmentä vuotta. Suomi on ollut mukana eurooppalaisessa kehityksessä ja pyrkinyt seuraamaan erityisesti INSPIRE-direktiivin jalkauttamisen kautta kehitystä ja kansallista toimeenpanoa. Onko paikkatietoinfrastruktuurin konseptia kuitenkaan onnistuttu toteuttamaan missään? Ovatko sen vaikutukset olleet odotusten mukaisia?
Kriittisiä ääniä kansainvälisestä yhteisöstä
Kansainvälisessä yhteisössä paikkatietoinfrastruktuurin kehitystä on arvioitu kriittisesti. Yleisesti on tunnustettu, että paikkatietoinfrastruktuurista ei ole syntynyt kattavaa ja yhteistä käsitystä. Asia on nyt noussut esille esimerkiksi eurooppalaisten paikkatietoasiantuntijoiden EUROGI-yhteistyöjärjestössä, jonka toimintaan Suomi on nyt GeoForumin johdolla lähtenyt uudelleen mukaan. Kansainvälisesti merkittävimmin työhön on panostanut YK:n vuonna 2011 perustama asiantuntijakomitea. UN-GGIM (United Nations Committee of Experts on Global Geospatial Information Management) on onnistunut tuottamaan viitearkkitehtuurin, jonka odotetaan johdattelevan alaa eteenpäin. Viitearkkitehtuuri eli IFIG (Integrated Geospatial Information Framework) on tehty palvelemaan erityisesti kehittyvien maiden tilannetta, mutta onnistuneen kuvauksen on todettu soveltuvan hyvin myös kehittyneempiin maihin.
Hallitusti kohti muutosta
Paikkatietoinfrastruktuurit ovat kehittyneet, joten ei ole syytä tulkita SDI-konseptin täysin epäonnistuneen. Uusia rakenteita on syntynyt ja hyötyjä on pystytty saavuttamaan – myös Suomessa. Ympärillä oleva maailma kuitenkin kehittyy vauhdilla, joten seuraavia askelia on syytä ryhtyä suunnittelemaan. Yhteiskunnan ja teknologioiden kehityksessä pitää pysyä mukana, muuten muutos tapahtuu hallitsemattomasti. Muutostrendejä on tunnistettu useita. Sijaintitiedon merkitys päätöksenteossa kasvaa koko ajan, ja siitä on tullut jokapäiväinen asia. Paikkatietoa syntyy koko ajan enemmän ja uusilla tavoilla. Tiedon käyttöön liittyvät palvelut lisääntyvät samalla tahdilla. Teknologiat kehittyvät jatkuvasti. Automaatio, analyysit ja älykkäät ratkaisut laajenevat uusille aloille. Muutos näkyy myös käyttäjissä ja organisaatioissa. Käyttäjät osaavat jo odottaa paikkatietoa hyödyntäviä palveluja. Organisaatiot ja niiden toimintatavat mullistuvat, mikä edellyttää uudenlaista tukea paikkatiedosta.
Mitä siis tulevaisuudessa?
Yleisesti on siis todettu, että paikkatietoinfrastruktuuri konseptina ei enää vastaa kaikkiin tarpeisiin, eikä se ole koskaan päässyt kaikkiin tavoitteisiinsa. Mikä on tilanne Suomessa ja miten voimme hyödyntää kansainvälisen työn tuloksia omiin tarpeisiimme? Kevään aikana katselmoimme yhdessä kansallista paikkatietostrategiaa ja pystyimme luomaan yhden näkökulman siihen. On selvää, että tilannetta on tärkeää seurata myös jatkossa. Laajalla yhteistyöllä voimme näyttää, millainen merkitys paikkatiedolla on Suomessa, ja mitä hyötyä siitä on yhteiskunnalle.
Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Positio-lehdessä 3/2021. Lue koko artikkeli alkuperäisessä muodossaan täältä.
