Suomenkin on muutettava nopeassa tahdissa sekä energiariippuvuutta Venäjältä hankituista fossiilisista energialähteistä että tapaa, jolla varmistamme huoltovarmuuden edellyttämän elintarvikkeiden häiriöttömät tuotanto- ja toimitusketjut.
Koronapandemia katalysoi virtuaalisen työskentelyn. Kun perinteinen fyysisiin palavereihin ja tapaamisiin perustuva työskentely siirtyi vuonna 2020 pakon edessä verkkoon, syntyi kokonaan uudet ja entistä tehokkaammat tavat jakaa tietoa ja sopia asioista. Virtuaalityöskentely ei voi kokonaan korvata fyysisen vuorovaikutuksen tarjoamaa hiljaisten signaalien tunnistamista ja
kahvipöytäkeskustelun kognitioita. Virtuaalisuus on kuitenkin tehostanut asioiden käsittelyä, päätöksenteon läpimenoaikoja ja poistanut etäisyyksiä tavalla, jota ei osattu edes toivoa.
Nyt muutos tapahtuu ilmastotietoisuuden ja toisen ennalta arvaamattoman katalyytin kautta. Turvallisen ja kestävän yhteiskunnan varmistamiseen tarvitaan uusia kyvykkyyksiä tiedon hyödyntämisessä. Uusien ratkaisuiden kehittäminen ja käyttöönotto edellyttää uusia menetelmiä. Nämä menetelmät päätöksenteossa ja johtamisessa ovat yleisiä ja niitä voidaan sekä hyödyntää, että kehittää useilla eri aloilla. Keskiössä on kyky hyödyntää sijainnin tarjoamaa lisäarvoa tiedon yhdistämisessä, hallinnassa ja analysoimisessa.
Kyvykkyyksien kehittäminen vain turvallisuussektorin tarpeisiin olisikin tehotonta. Euroopan vihreän siirtymän ohjelmalla tuetaan talouden rakennemuutosta ja hiilineutraalin hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista. Kestävän kasvun ohjelma vauhdittaa ratkaisuja, joilla vähennetään päästöjä niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Suomi pyrkii saavuttamaan hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä ja pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2030 mennessä. Tämä edellyttää laajasti sijaintiin perustuvan tiedon analysoinnin ja päätöksenteon hyödyntämistä.
Enemmän kuin välttämätöntä on pystyä hyödyntämään julkiset investoinnit suomalaisen yritystoiminnan palveluiden kehittäjinä. Tätä ei saada aikaan vuosia kestävillä hankintamenettelyillä, joiden jäykkyys pusertaa pois kaiken riskinottokyvyn niin ostajalta kuin toimittajaltakin. Paikkatiedon tehokkuuden ulosmittaamisen hidasteena on myös julkisen sektorin näköalaton siiloutuneisuus. Paikkatietovastuu on jätetty agraariyhteiskunnan rakenteiden aikaan. Kaupungistumisen vääjäämätön kehitys tuottaa kasvukuntiin tietovarantoja, joiden uusiokäyttöä pitää pystyä edistämään. Tarvitaan toisenlaista etenemistä, jossa tietojen ylläpitäjät hyötyvät kehityksestä maksumiehen roolin sijaan.
Haastankin valtionhallintoa uudistamaan paikkatietoasioiden vastuutukset tavalla, jossa eteneminen on varmistettu yhdessä kaikkien keskeisten hallinnonalojen ja -tasojen panostuksella. Turvallinen ja yhteentoimiva tiedon virtautus kaikille tarvitsijoille on mahdollista ja välttämätöntä. Samalla haastan kuntasektorin koordinoituun yhteistyöhön, jossa yhdyskuntarakentamisen työtavat ja tietovarannot harmonisoidaan nopealla tahdilla. Tähän päästään, kun parikymmentä suurinta kuntaa etsii, määrittelee ja toteuttaa yhdessä tulevaisuuden suunnan kaikkia kuntia varten. Käsitys oman kunnan erityisyydestä on virhearvio ihan pääkaupunkia myöden.
Valjastamalla kehityksen tueksi tasokkaat tutkimus- ja koulutusinstituuttimme, päästään kestävään etenemiseen jonka perustana on Euroopan digitalisaatiokehitys ja kansallinen kompassimme.
GeoForum-verkoston laatimalla kansallisella paikkatietostrategialla ulosmitataan sijainnin hyödyntämisen mahdollisuudet tiedon yhdistämisessä, hallinnassa ja hyödyntämisessä. Strategia ohjaakin kaikkia yhteiseen suuntaan lähivuosien kehityksen osalta, joten strategian huomioiminen on jokaisen ensimmäinen askel eteenpäin.
