Rakennetun ympäristön digitalisaation ytimessä on kuntien paikkatiedot
Rakennetun ympäristön toiminta paikkatietoistuu. Kohteita suunnitellaan, toteutetaan ja ylläpidetään tietomallipohjaisesti maantieteellisessä koordinaatistossa.
Tiedolla on sijainti koko sen elinkaaren ajan. Piirustuksiin pohjautuva dokumenttimaailma jää taakse. Paikannus, paikkatietoanalyysit ja toiminnan ohjaaminen paikkatiedon keinoin laajenee.
Maankäytön ja rakentamisen ohjaaminen tapahtuu kuntien toimesta. Kun kaupungistuminen keskittää samalla ihmiset muutamiin kasvukeskuksiin, tiettyjen kuntien tietovarannoista muodostuu yhä oleellisempia koko yhteiskunnan kannalta.
Myös infrastruktuuria toteutetaan ja ylläpidetään merkittävästi siellä, missä ihmiset asuvat. Monimutkaisin ja muuttuvin infrastruktuuri on taajamissa, vaikka toki niiden välillä luonnollisesti siirtyy myös tavaroita ja palveluja.
Suomalaiset asuvat muutamassa kunnassa
Neljännes suomalaisista asuu neljässä suurimmassa kaupungissa. Niistä kolme on pääkaupunkiseudulla ja vain Tampere Kehä Kolmosen ulkopuolella.
Puolet suomalaisista mahtuu 16 suurimpaan kuntaan, ja 75 prosenttiakin 62 suurimpaan. Pienimmissä 155 kunnassa asuu vain 8% suomalaisista.
Ihmiset, työpaikat ja suurin taloudellinen intensiteetti keskittyvät siis vääjäämättä muutamaan kymmeneen suurimpaan kuntaan.
Miksi kuntien paikkatieto on rakennetun ympäristön digitalisaation ytimessä?
Asukkaiden määrä korreloi melko suoraan rakennuskannan kanssa. Kaavoituksella ja erityisesti asemakaavoilla ohjataan puolestaan rakennuskannan uudistumista.
Asemakaavoituksen intensiteetti on voimakkainta muutamassa kymmenessä kunnassa, jotka edustavat yleensä kasvukeskuksia tai niiden ympäryskuntia.
Koko prosessi kaavoituksesta kiinteistönmuodostuksen kautta rakentamisen ohjaukseen ja infrastruktuurin toteuttamiseen pyörii näissä kunnissa pääosin kuntien ylläpitämän paikkatiedon varassa. Tietoja tarvitaan suunnitteluun sekä toteutukseen, ja näiden pohjalta ylläpidetään niin katuja, viestintäverkkoja, vesihuoltoa kuin energian jakeluakin.
Keskeinen uudisrakentamisen edellytys on kaavoitusta ripeästi toteuttava kiinteistönmuodostus. Niinpä kiinteistönmuodostus onkin kuntien omissa käsissä 71 kunnassa, joilla on kansantaloudellisestikin eniten merkitystä.
Paikkatietopohjainen kaavoitus siirtyy tietomallintamiseen ja myös kolmeen ulottuvuuteen. Samaan suuntaan on menossa myös kiinteistönmuodostus. Tiivis kolmen koordinaatin suunnassa tapahtuva kiinteistöjen rekisteröinti ja maaomaisuuden identifiointi otetaan ensin käyttöön, missäpä muualla kuin kaupungistumisen painopistealueilla.
Paikkatiedon suurin hyötypotentiaali on rakennetussa ympäristössä
Muutama vuosi sitten tehdyssä selvityksessä (Spatineo 2018) arvioitiin paikkatiedon hyödyntämisen tasoa ja potentiaalia eri toimialoilla. Rakennetun ympäristön osuus bruttokansantuotteesta oli tuolloin 34 mrd euron osuudella 15% ja siitä nähtiin paikkatiedon hyötypotentiaaliksi peräti 5,9 mrd €. Tästä hyötypotentiaalista oli hyödynnetty vasta 13%.
Vaikka kuluneiden vuosien aikana on tuo luku jo parantunut, on edelleen selvää, että rakennetun ympäristön paikkatietoistumisessa on edelleen tilaa. Keskiössä on kuntien rooli kaiken rakennusalan tarvitseman paikkatiedon lähteenä.
Kuntien kyvykkyyksiä syytä arvioida asukasluvun kautta
Kuntien kyvykkyyksiä digitalisaation hyödyntäjinä on arvioitu ympäristöministeriön Ryhti-hankkeessa. Laajan kuntakyselyn kautta saatu aineisto keskittyy arvioimaan asiaa lähinnä kaavoituksen ja rakennusvalvonnan ylläpitämien rakennusten perustietojen ja niiden ylläpito järjestelmien näkökulmasta.
Kyselyä ohjaa Rakennetun ympäristön tietojärjestelmä (RYTJ), joka nimestään huolimatta koskee vain kapeahkoa osaa rakennetun ympäristön tietovirroista. Selvitystä olisikin hyvä laajentaa tunnistamaan myös kuntien kyvykkyydet paikkatiedon ylläpidossa, kiinteistönmuodostuksen merkitys kunnassa sekä infrastruktuurin rakentamisen ja ylläpidon todellisuus.
Huomioimalla yhdyskuntarakentamisen prosessit ja tietotodellisuus kokonaisuudessaan, pystytään arvioimaan mihin ja miten panostukset kansallisiin tietovarantoihin tulee ohjata parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Keskiössä tässä ovat kuntien paikkatiedot.
Kunnan perustehtävä on palveluiden järjestäminen. Yhdyskuntarakentamisen prosessit palvelevat palveluiden järjestämistä.
Arviolta 80-100 asukasluvultaan suurinta Suomen kuntaa huolehtii itse rakennetun ympäristön perustana olevan paikkatiedon ylläpidosta ja pitkälti myös jakelusta. Parikymmentä suurinta kuntaa pystyvät tuottamaan kaikki toiminnot. Muut tukeutuvat merkittävästi palveluyrityksiin tehtävien hoidossa.
Kunnat ovat keskiössä arvoverkossa, jossa on toimijoina kiinteistökehittäjiä, rakentajia ja urakoitsijoita sekä kunnossapidon toimijoita, työllistäviä yrityksiä ja moninaisia palveluntarjoajia.
Tärkeä osa verkkoa ovat myös itse kuntalaiset, joille kunnat järjestävät ihmisen elinkaaren läpi kattavat palvelut. Niistä osa on lakisääteisiä ja osa taas ihmislähtöisesti syntyneitä kuntakohtaisia palveluita.
Kaikkeen tähän tarvitaan laadukkaat ja ajantasaiset paikkatiedot, joita varten kunnilla on prosessit, välineet ja osaajat jo olemassa.
Paikkatiedon rooli datataloudessa
Kuljemme kohti uusia tapoja tehdä ja hallita asioita hyödyntämällä tehtävien välillä sujuvasti virtaavaa tietoa. Datatalouden pelikirjat murtavat toimialarajoja ja ylittävät myös valtakuntien ja maanosien rajoja.
Suurimman potentiaalin toimialan, eli rakennetun ympäristön osalta tämä tarkoittaa sitä, että kuntiemme tietovarantojen tulee kasvaa ja kehittyä yhteentoimiviksi – ei pelkästään oman maan sisällä, vaan myös kansainvälisesti. Tästä voimmekin odottaa merkittävintä hyötyä, kun rakennetun ympäristön toiminta paikkatietoistuu. Keskiössä on siis varsin rajallinen joukko kuntia, joiden paikkatietokyvykkyydet voivat kehittyä edelleen yhteisillä panostuksilla.
Ympäristöministeriö on ponnekkaasti vienyt eteenpäin jo pitkään tunnettua tarvetta toteuttaa kansallinen tietovaranto maankäyttöä ohjaavista kaavoitustiedoista. Samaan hankkeeseen on sisällytetty myös rakennusten luvituksessa syntyvien perustietojen rekisterin uudistaminen.
Ryhti-hankkeen väliarviointi valmistui toukokuussa 2022. Raportissa on tunnistettu melkoinen määrä korjaustarpeita. Katsomalla asiaa kansantalouden kannalta keskeisimmästä tietoympäristöstä, on suuntaa syytä lähteä hakemaan asukasluvultaan suurten kuntien tilanteista. Toteutuksessa olevan alustan tulee tuoda lisäarvoa myös suurille kunnille sen sijaan, että sillä yritetään korvata olemassa olevia järjestelmiä.
Samaan aikaan Maanmittauslaitos uudistaa Maastotietokannan ylläpitojärjestelmiään. Maastotietokannassa ylläpidetään tietoja samoista rakennetun ympäristön kohteista, joista keskeiset kunnat jo ylläpitävät tietoja tarkemmin ja ajantasaisemmin.
Osa kuntien tiedoista välittyy kansalliseen Maastotietokantaan, mutta prosessissa on edelleen kehittämisen varaa. Kaikki kunnat hyötyvät, jos tietojen ylläpitoa yhdenmukaistetaan ja tietojen välittyminen kansallisiin tarpeisiin saadaan kustannustehokkaaksi ja luotettavaksi.
Ympäristöministeriön Ryhti-hankkeelta toivoisi selkeämpää panostusta myös tähän tavoitteeseen. Maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteistyö ei ole parhaalla tasolla tässä asiassa.
INSPIRE – ohjausta komissiolta, tulokset vähäisiä
INSPIRE-direktiiviä on viety eteenpäin yli 15 vuotta. Direktiivin lähtökohtana on parantaa paikkatietojen yhteentoimivuutta organisaatioiden ja valtionrajojen yli. Suomessa hankkeeseen on koitettu ottaa mukaan myös kuntien tietoja vastoin useimpien muiden Euroopan maiden tavoiteasetantaa.
Direktiivi on edistänyt teknisten valmiuksien osalta yhteentoimivuutta, mutta kokonaisuuden kannalta ollaan kaukana tavoitteista.
Aika on ajanut massiivisen hankekokonaisuuden ohitse, kun teknologia kehittyy ennen kuin määrityksiä on saatu jalkautumaan käytäntöön. Varsinkin kuntien paikkatietojen kannalta direktiivi ja sen toimeenpanon vaikutukset ovat melko olemattomia.
Paikkatietoasian neuvottelukunnalle uusi koti ja rooli
Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut Paikkatietoasian neuvottelukunnan kansalliseksi koordinaatioelimeksi seuraamaan ja arvioimaan paikkatietoinfrastruktuurin kehitystä ja koordinoimaan juurikin INSPIRE-direktiivin toimeenpanoa. Neuvottelukunnan toimikausi päättyy 4.11.2022, joten nyt on erinomainen hetki tarkastella uudelleen elimen tehtäviä, kokoonpanoa ja tavoitteita.
Kuten tämän artikkelin alussa on nostettu, on kansallisen paikkatietotoiminnan ytimessä ja merkittävimpänä toimialana rakennetun ympäristön kuntakeskeiset tietovirrat. Jotta nämä saadaan kehitettyä kansallisella tasolla parhaalle tasolle, tarvitaan yhteistä ohjausta yli hallinnonalarajojen.
Tarvitaan myös selkeitä resursseja yhteentoimivuustyöhön. Tarvitaan syvällistä ymmärrystä kuntakentästä sekä rakennetun ympäristön ekosysteemeistä.
Tämän päivän pirstoutunut toiminta on kallista kaikille. Tuloksena on päällekkäistä tiedonkeruuta, päätöksentekoa puutteellisten tietojen varassa, kansalliseen tilkkutäkin paikkailuun virittäytynyt yrityskenttä ja koordinoimattomia kehityshankkeita.
Paikkatietoasioiden vastuuttaminen ympäristöministeriöön olisi yksi konkreettinen vaihtoehto naapurimaan mukaisesti, mutta vaarana siinä on joutuminen ojasta allikkoon.
Paikkatiedot ovat yksi datatalouden katalyyttinen tietovaranto. Tästä syystä odotukset kohdistuvatkin valtionvarainministeriön uuteen yhteistyöryhmään, joka Digitoimistonsa mission mukaisesti vahvistaa ministeriöiden välistä yhteistyötä ja koordinaatiota. Aloitetaanko vaikka siirtämällä Paikkatietoasiain neuvottelukunta digitoimiston yhteyteen ja budjetoidaan toiminnalle resurssit?
Blogin kirjoittaja Juha Saarentaus on GeoForumin entinen toiminnanjohtaja, joka jäi eläkkeelle heinäkuussa 2022. Juha oli mukana käynnistämässä GeoForum-verkoston toimintaa. Blogin kuvat ovat kirjoittajan itse tekemiä.
