Syksyn GeoForum Summit 2022 sisälsi poikkeuksellisen monta esitystä, joissa nostettiin esiin paikkatiedon yhteiskunnallinen merkitys. Tarvitsemme riittävän laadukkaat ja saatavilla olevat tiedot niin maastosta, luonnosta, rakennetusta ympäristöstä kuin ilmastosta, liikenteestä ja moninaisista yhteiskunnan ilmiöistä.
Maanantaina 31. lokakuuta pääsimme kuulemaan keynote-puheenvuoron Suomen ympäristökeskuksen tutkimusjohtaja Eeva Primmeriltä.
Eeva lähestyi asiaa pitkälti ympäristönäkökulmien suunnasta, mutta keskeinen viesti on kuitenkin yleistettävissä laajemmin kaikkiin niihin alueisiin, joissa sijainnilla on rooli tiedon hyödyntämisessä.
Lähes kaikki käsittelemämme tieto voidaan yhdistää sijaintiin
Eevan aloituspuheenvuorossa nostettiin esimerkillisesti esille sijainnin merkitys kestävyysmurroksen (engl. sustainability transformation / sustainability transition) tietomassojen hallinnassa ja ymmärtämisessä.
Vihreämpi, kestävämpi ja parempi tulevaisuus saavutetaan kyvykkyyksillä arvioida todellisuutta ja ennakoida tulevaisuutta. Tähän paikkatiedot ja paikkatietomenetelmät tarjoavat nopeasti skaalautuvia ratkaisuja. Suomen ympäristökeskuksen tutkijoiden perustyökaluina ovatkin jo pitkään olleet paikkatietovälineet.
Paikkatiedolla pystytään edesauttamaan muutosta, jossa ekologinen kestävyys paranee ja ihmisten hyvinvointi kasvaa. Myös oikeudenmukaisuuden toteutuminen helpottuu, kun arvovalinnat voidaan puida tiedolla, joka on tasapuolisesti kaikkien käytettävissä ja ymmärrettävissä.
Vaikutukset kohdistuvat niin ilmastoon, luontoon, vesistöihin kuin materiaalikiertoon, yhdyskuntarakenteeseen ja kaikkien jokapäiväiseen elämään. Etenemistä voidaan jo nyt osoittaa laaja-alaisesti, mutta myös kehityskohteita riittää.
Kun odotamme ratkaisuja ilmastoon ja luontoon liittyviin kysymyksiin, on tavoiteltava integroidumpaa toimintaa. “Nykyisen pirstaleisen maailman sijaan on kuljettava kohti isompia kokonaisuuksia”, toteaa Eeva.
Eeva nosti puheenvuorossaan esille yhteentoimivuuden keskeisen merkityksen: Tarvitaan tietopolitiikkaa ja sääntelyä sekä poikkihallinnollisia ohjelmia. Tietoja ei ole realistista yrittää koota yhteen tietovarastoon päätöksentekotilanteita varten, vaan tiedot tulee saattaa käytettäväksi sieltä missä ne syntyvät.
Tämä vieläpä niin että tietojen luovuttajan on pystyttävä myös kontrolloimaan tietojen turvallinen käyttö. Vielä löytyy siis töitä tarvitsemamme paikkatietoinfrastruktuurin aikaansaamiseksi. Eevan sanoja lainaten, ”tämä työ tehdään yhdessä ihmisten kanssa ja ihmisten vuoksi”.
