• Artikkelin kategoria:Kolumnit
  • Artikkeli julkaistu:14.11.2022

Paikkatiedot rakennetun ympäristön digitalisaatiossa

Syksyn GeoForum Summit 2022 -tapahtuma sisälsi laajan joukon asiantuntijaseminaareja, joissa esitettiin ja keskusteltiin alan ajankohtaisista teemoista. Yhtenä teemana oli paikkatietojen ja rakennetun ympäristön digitalisaation vääjäämätön kohtaaminen, eli kansainvälisesti ilmaistuna BIM + GIS.

Kirjoittaja

You are currently viewing Paikkatiedot rakennetun ympäristön digitalisaatiossa
Kuva: Helsingin kaupunki

Syksyn GeoForum Summit 2022 -tapahtuma sisälsi laajan joukon asiantuntijaseminaareja, joissa esitettiin ja keskusteltiin alan ajankohtaisista teemoista. Yhtenä teemana oli paikkatietojen ja rakennetun ympäristön digitalisaation vääjäämätön kohtaaminen, eli kansainvälisesti ilmaistuna BIM + GIS.

Aihetta käsittelevä seminaari sisälsi kolme alustusta. Avauspuheenvuorossa Tampereen yliopistossa Infra-alan digitalisaatiosta vastaavana Industry Professorina toimiva Kalle Vaismaa maalasi isoa kuvaa. Keskeisenä viestinä oli sisäistää miten ihmiset ovat muutokseen mahdollistajia. Digitalisaation aikaansaaminen teknologialähtöisesti ei ole toimiva lähestyminen. 

Kun tätä katsoo paikkatietoalan edustajan silmin, voi tuntea syvän piston sydämessä. Paikkatietouskovaisten elämä on pitkään pyörinyt liikaa teknologian ympärillä omassa siilossa.

Eteenpäin pääsemiseen tarvitaan tiedon ja teknologian lisäksi myös toimintamallien ja prosessien kehittämistä sekä laaja hyväksyminen ja sitoutuminen yhteiseen muutokseen. Tässä alleviivataan sanaa “yhteinen”, mikä tarkoittaa aktiivista toimintaa yhteistyöelimissä, kuten buildingSMART Finland ja GeoForum. 

Koska teknologia on jo varsin kypsää niin GIS kuin BIM -maailmassa, on työsarkaa edelleen tiedon yhteentoimivuudessa. Tätä avasi Sitowisen johtava asiantuntija Juha Liukas, joka on selvittänyt tiedon virtauksen todellisuutta muun muassa Kuopion kaupungissa toteutetussa katuhankkeessa.

Paikkatietojen konkreettinen yhteys rakentamisen digitalisaatioon löydettiin jo Rasti-hankkeessa vuonna 2018. Samaan aikaan ympäristöministeriössä piirrettiin ansiokas Rakennetun ympäristön kokonaisarkkitehtuurikuva, johon Juhakin positioi infrahankkeet. 

Paikkatiedot löytyvät selvimmin kahdessa yhtymäkohdassa. Jokainen rakennushanke tarvitsee lähtötietoja, jotka ovat siis suurelta osin paikkatietomuotoisia. Tämä yhteistyö sujuu jo melko pienellä kitkalla, mutta varsinainen pihvi löytyy elinkaariajattelusta. 

Eri suunnittelu- sekä rakentamisvaiheissa syntyvän tiedon välittyminen käyttöönoton kautta infraomaisuuden hallintaan on sen sijaan vielä hyödyntämätön mahdollisuus säästää kustannuksia pitkässä juoksussa. Juhan tutkimus on pohtinut asiaa eri tieto- ja tekniikkalajien kautta. Tämä tuo esiin muutamia jo toimivia työnkulkuja ja avaa suurimmat kehityskohteet näkyville.

Investointipäällikkö Petri Vainio tarjosi konkretiaa Espoon kaupungin kokemuksista. Kaupungin infraomaisuus arvioidaan noin 2,5 miljardin euron kokoiseksi. Petrin vastuualueella on suunnitella mitä rakennetaan, minne ja koska. Sen lisäksi hän kehittää omaisuuden hallintaa jossa on näkyvissä mittava säästöpotentiaali. 

Petri vertasi infraomaisuuden ja metsäomaisuuden hallintaa toisiinsa. Koska metsien kunto ja suunnitelmat niiden hoitamiseen on hyvinkin tiedossa, miksi infraomaisuuden suhteen ei päästäisi samalle tasolle? Metsäalan paikkatietoratkaisut ovat tunnetusti pitkälle kehittyneitä, joten tässä on taas yhteistyön ja yhdessä oppimisen paikka. Petri arvioi, että kunnista vain Espoo hyödyntää infraomaisuuden hallinnassa aktiivisesti paikkatietoja.

Valtionvarainministeriö on myöntänyt rahoituksen kuntien rakennetun ympäristön infraomaisuuden hallinnan tietomallin toteuttamiseen. Tässä Infraomaisuuden tietovirrat -hankkeessa on mukana kahdeksan kuntaa sekä kuusi alan keskeistä järjestelmätoimittajaa. Hanke onkin malliesimerkki yhteistyöstä, joka tähtää uusien menetelmien konkreettiseen käyttöönottoon. 

Esityksissä tuotiin esiin siilojen purkamisen jatkuva tarve. Tieto tulee saada virtaamaan sujuvasti eri toimijoiden ja työvaiheiden välillä. Asiakaslähtöisyys on tässä onnistumisen ratkaisu. 

Kaiken tiedon ei myöskään tarvitse olla saatavilla kaikille. Lähtemällä liikkeelle elinkaaren pitkäkestoisimman vaiheen eli käytön tarpeista, saavutetaan parhaiten säästöjä ja laadun paranemista. Samalla on mahdollisuus huomioida tietoturvanäkökohdat ja varmistaa, että kriittisen infrastruktuurin tiedot saadaan suojattua väärinkäytöltä.

Mitkä ovat paikkatietoalan toimenpiteet rakennetun ympäristön digitalisaation aikaansaamisessa? Mitä tulisi tehdä, miten ja koska? 

Kalle Vaismaa toi esille jo ensimmäisessä alustuksessa keskeisen viestin: tarvitaan yhteistä sopimista siitä mitä tietoja, miten mallinnettuina ja miten välitettyinä eri työvaiheissa tuotetaan. Teknologia on kehittynyttä, mutta sen osuus on vain viidennes kokonaisuudesta. 80% digitalisaatiosta syntyy ihmisten toimesta. 

Toimintamallit uudistuvat kun kaikki sitoutuvat yhdessä hyväksyttyihin menettelyihin. Tämä kehitys edellyttää muutoksen mahdollistavaa johtamista.