Eurooppa ponnistelee noustakseen aluksi muiden rinnalle digitalisaatiossa. Brysselin virastohimmelissa tehdyn valmistelun tuloksia joudutaan vielä odottamaan. Suomi on osoittanut ketteryyttä ja oma Digikompassimme on jo edennyt toimeenpanon suunnitteluun. Digikompassissamme on jäsennelty eteneminen ja tehty valintoja ensimmäisille askelille. Paikkatietokin on osattu mainita. Mainittu on myös datatalous, jossa muun maailman vauhtiin mukaan pääseminen tarvitaan myös hallitusohjelman tavoiteasetantaan.
Tästä päästäänkin sitten paikkatietojen merkitykseen datataloudessa. Mikä merkitys on tiedolla sijainnista nyt muodostuvissa data-avaruuksissa? Siis niissä vakiintuvissa datakokonaisuuksissa, joiden ympärille toiminta tulee keskittymään eri aloilla. Yllättäen sijainnilla on merkityksensä useimmissa kehityksen alla olevassa yhdeksässä Euroopan data-avaruudessa. Tässä meillä on melkoinen tarve parantaa juoksuamme. Datatalous tarvitsee luotettavan ja laadultaan riittävän tiedon kohteiden sijainnista. Eri data-avaruudet tarvitsevat erilaista sijaintitietoa, mutta kaikki tarvitsevat tietoa, jossa sijaintikin on yhteensopiva. Tätä emme pysty tarjoamaan siiloihin jähmettyneellä toimintakulttuurilla, joka nyt asiasta kysyttäessä katsoo muualle.
Paikkatiedon reformipöydässä muutetaan prosesseja. Paikkatiedot kansallinen koordinaatio on jumittunut agraariyhteiskunnan aikaan ja Maa- ja metsätalousministeriöön. Hienosti hallitusneuvottelussa MMM on pistetty samaan pöytään Ympäristöministeriön kanssa, joten siinä on oiva tilaisuus sopia asiat uuteen asentoon. Paikkatietojen suurin hyötypotentiaali on rakennetun ympäristön prosesseissa, joten koordinaation ja samalla Maanmittauslaitoksen ohjauksen siirtäminen YM:öön on helppo ratkaisu. Näin MML ryhtyy ihan aikuisten oikeasti koordinoimaan paikkatiedon keruuta, hallinnointia ja jakelua niin aluehallinnossa kuin kunnissakin. Työkaluna tässä on tiedonkeruutehtävien hoitaminen markkinatoimijoiden kyvyillä ja t&k toiminnan keskittäminen yliopistoihin. Miksikäs emme poistaisi saman tien tätäkin päällekkäisyyttä.
Valitettavasti etruskiaikainen itsevaltius järjestää jokaiselle kunnalle ikioma digitalisaatiostrategia ei edistä asiaa. Datatalous tarvitsee isosti kuntien ylläpitämää paikkatietoa, jonka kerääminen tulee perustua kaikilla samoihin periaatteisiin jolloin lopputulos, eli data, palvelee tarvitsijoita laajasti. Asiakkaina ovat ensimmäiseksi maankäyttö- ja rakennusalan digitalisaatio, liikenteen älymurros sekä sote-alueet palveluiden järjestämisessä. Tavoitteeseen päästään palastelemalla kuntien IT tarpeet kokonaisuuksiin, joita voidaan kilpailuttaa kaiken kokoisissa kunnissa myös todellisuudessa, eikä vain inhouse yhtiöihin hukutettuna fiktiona.
Ettei nyt ihan totuus unohtuisi, on tässä menty eteenpäin kohti data-avaruuksia ilman isompia reformejakin. Maanmittauslaitos ja Tilastokeskus ovat masinoineen yhteistyökuvion, jossa kehitetään uutta pienalueiden data-avaruutta. Eli siis yhtenäistä, koko maan kattavaa tilastoaluejakoa, jossa tiedot syntyvät suurelta osin kunnissa ja ovat tarvitsijoiden käytettävissä yhtenäisinä. Kun tämä kone saadaan toimintaan, uskallan ennustaa että monenkin toimialan prosessit lähtevät uudistumaan. Datan voimalla. Wapun jälkeisellä viikolla pidetyssä työryhmän työpajassa oli satasella mukana kymmeniä henkilöitä niin kunnista, virastoista kuin yrityksistäkin. Tästä mallia!
