Tekoäly, koneoppimista ja datataloutta
Viimeistään vuoden 2023 lopussa järjestetty GeoAI-seminaari avasi omalla kohdallani silmiäni sille, mitä tekoälyn tuleminen paikkatietoalalle konkreettisesti tarkoittaa.
Tekoäly terminä löytyy nykyisin melkein, minkä tahansa dataan liittyvän julkaisun otsikosta, mutta suurin osa sen käyttöesimerkeistä liittyy edelleen chattibotteihin sekä geneerisiin solvelluksiin esim. tekstin tai visuaalisen sisällön tuottamisessa.
Paikkatietoalalla, jossa iso osa tiedosta liittyy erilaisten viranomaisten toimintaa on näiden geneeristen sovellusten hyödyntäminen vielä rajallista.
Konkreettisempana esimerkkinä paikkatietoalaan liittyvästä koneoppimiseen ja tekoälyyn liittyvästä sovelluksesta toimii sen sijaan viime vuoden alussa käyttöön otettu Ruokaviraston satelliittidataan ja tekoälyanalytiikkaan pohjautuva satelliittiseuranta, jota esiteltiin myös GeoForum Summitissa viime syksynä.
Isommassa kuvassa tekoälysovelluksia vielä kehitetään ja paikkatietoalan tutkimusta pitää tehdä aiheen parissa vielä vuosia ennen kuin yksittäisten asioiden mallintamisesta päästään koko järjestelmien automaattiseen seurantaan tai ennustavaan mallintamiseen.
Aiheen ajankohtaisuus näkyy silti paikkatietoalan tulevien tapahtumien, kuten Geoinformatiikan tutkimuspäivien agendalla.
Paikkatietoalan kehittäminen on osittain pysähtynyt Suomessa
Monissa viimeisen vuoden aikana käydyissä keskusteluissa nousi esiin myös alan yhteisten asioiden kehittämisen vähäisyys JUHTA-toiminnan loputtua.
Kehittämistä kyllä tehdään, mutta se on muuttunut pääosin projektiluotoiseksi ja yksittäisiä järjestelmiä kehittäviksi.
Hyviä esimerkkejä ovat esim. kansallinen rakennetun ympäristön tietojärjestelmä Ryhti tai maanalaisen infran kansallinen Sijaintitietopalvelu, joilla kehitetään uusia kansallisia järjestelmiä tiettyyn tarpeeseen. Molemmat näistä palveluista ovat kansallisesti merkittäviä ja ensimmäistä kertaa pyrkivät ratkomaan mm. rakennettuun ympäristöön ja maanalaiseen infraan liittyviä tiedon hajanaisuuden ongelmia, mutta samalla niiden kytkökset muihin olemassa oleviin prosesseihin jäävät vielä rajatuiksi ja esim. kaavojen pohjakarttojen ylläpito jää edelleen kunnille.
Laajemmassa kuvassa viimeiseksi koko paikkatietoalaa koskevaksi ohjeeksi on jäänyt vuonna 2020 julkaistu rakennusten mallintamiseen liittyvä JHS-suositus, JHS210, joka määritteli ensimmäisen kansallisen tavan mallintaa rakennuksia UML- ja CityGML-formaattehin.
Kotimainen paikkatietoalan osaaminen ja tutkimus on toisaalta globaalisti edellä montaa muuta maata
Viimeksi edellisellä viikolla YK:n geospatiaalisen innovaatio- ja tietokeskuksen kotipaikalta Deqingistä tullut delegaatio ihmetteli sitä kuinka pitkälle paikkatiedon soveltaminen on Suomessa edennyt. Suomi on edelleen yksi harvoista maista maailmalla, joissa esim. paikkatiedosta on tehty kansallinen selonteko ja paikkatiedon roolia datatalouden osana on arvioitu kansallisesti toteutetussa julkaisussa.
Vastaavasti alan tutkimuksen osalta kansalliset lippulaivahankkeet vesistöjen Digital Waters (DIWA) ja metsien UNITE sekä monet paikkatietokeskuksen hankkeista ovat myös kansainvälisesti edelläkävijän roolissa.
Kotimainen tutkimustoiminta ei myöskään rajaudu vain Suomen rajojen sisäpuoliseen toimintaan, mistä osallistuminen erilaisiin kansainvälisiin tutkimushankkeiseen Etelämantereella toimii hyvänä esimerkkinä. Samoin kuin se fakta, että Suomessa toimii tällä hetkellä ainut Euroopassa toimiva paikkatietoon keskittynyt Digital Innovation Hub.
Paikkatietoalan laajempi kehitys on yhä kansainvälisempää
Suomen liittyminen EU:hun sekä se mukanaan tuovat INSPIRE-velvoitteet ovat olleet viime vuosikymmeninä yksi isoimmista muutoksen tekijöistä kotimaisessa paikkatietoaineistojen tuotannossa.
Uusimpana kehityksenä tässä on ollut vuoden 2024 avoinna ollut kysely vihreän datan liittämisestä osaksi INSPIRE-velvoitteita, mikä osoittaa, että paikkatiedolla on tärkeä rooli myös EU:n vihreään kehityksen ohjelmassa.
Teknologian kehityksen osalta erityisesti EU:n maapallon ympäristön ja ilmaston seurantaohjelma, Copernicus, on tuonut uusia mahdollisuuksia hyödyntää laajoja avoimia aineistoja mm. ympäristön seurantaan.
Samaan aikaan laajemmat sovellusalueet sekä eri lähteistä kerätyt lähtöaineistot ovat nostaneet esiin myös alan vanhoja ongelmia, mitä tulee eri aineistojen yhteentoimivuuteen. Aihe, mitä on alettu ratkomaan mm. Ympäristöministeriön rahoittamassa yhteentoimivuustyössä.
Paikkatietoalan teknisten standardien osalta suurin osa uusista paikkatietoalan standardeista syntyy nykyisin kansainvälisen yhteistyön kautta, jossa OGC:n työryhmissä tuotetaan määrällisesti suurin osa paikkatietoalan uusista standardeista.
Osaltaan tämän tähän kehitykseen on vaikuttanut myös se, että esim. ilmaston muutokseen liittyvät haasteet vaativat globaaleja lähestymismalleja myös paikkatietojen teknisen sisällön osalta.
YK:n aloite geospatiaalisen viitekehyksen (UN-IGIF) luomisesta on nostanut esiin kansallisten paikkatietojärjestelmien merkitystä.
Tekemistä riittää myös jatkossa
Kuten, ehkä tekstin alusta tuli esille, paikkatietoalan kehityksestä on tällä hetkellä tullut kansainvälisempää ja samalla myös paikkatietoalalle on muodostunut uusia sovellusalueita, joita ei ehkä edes pohdittu vielä edellisellä vuosikymmenellä.
Iso haaste on myös paikkatietoalan eri toimijoiden yhteen saattamisessa sekä alan yhä kiihtyvän kehityksen mukana pysymisessä, esim. kotimaisten ammattikorkeakoulujen yhteiseen julkaisualustaan on viimeisen reilun 10 vuoden aikana julkaistu jo yli 2000 uutta paikkatietoalaan liittyvää opinnäytetyötä.
Kotimaisten ohjeistusten osalta tämän vuoden alussa julkaistu laserkeilausten tilaajaohje paikkasi yhden puutteen kotimaisissa paikkatietoalaan liittyvissä ohjeistuksista.
Samalla hankkeen työpajoissa nousi esiin useita uusia ohjeiden tarpeita, joita ei kyseisen hankkeen puitteissa pystytty resurssien ja ajan puutteen vuoksi toteuttaa. Tavallaan yksi ratkaistu ongelma loi sekä uuden ylläpitoa vaativan ohjeistuksen sekä nosti pinnan olla piilleitä uusia tarpeita.
Vastaavia kehitystarpeita liittyy todennäköisesti myös esim. kaupunkimalleihin liittyen, joiden käyttöön esim. Helsingin kaupungin ketterän kehityksen hankkeet ovat tuoneet uusia käyttömahdollisuuksia, mutta joista puuttuu edelleen yhtenäiset kansalliset suositukset.
Resurssien rajallisuudesta johtuen tulevat paikkatietoalan kehitystarpeet on myös aihe, mikä vaatii laajempaa tarveselvitystä ennen kuin uusi hankkeita sen ympärillä pystyy aloittamaan. Kommentteja aiheeseen voi heittää, vaikka tähän alle.
Työni puolesta tätä aihetta tullaan nostamaan myös esiin vielä ennen kesälomia ja viimeistään lokakuun alussa GeoForum Summitissa nähdään taas uusi tilannekuva paikkatietoalan kehityksestä Suomessa.
