• Artikkelin kategoria:Artikkelit
  • Artikkeli julkaistu:28.10.2025

Tutkimusmatkalla Arktisessa erämaassa

Tästä se kaikki taas alkaa. Twin Otter-kone on tankattu ja se kuljettaa retkikuntamme välineineen Devonin saarelle Nunavutissa Kanadan arktisessa pohjoisosassa, joka on maailman suurin asumaton saari. Kylmän ilmaston vuoksi saari on käytännössä kivi- ja hiekka-aavikkoa lukuunottamatta jokilaaksoja ja suoalueita, joissa paikoittain kasvaa matalaa ruohoa, sammalta ja karussa ympäristössä kauas erottuvia värikkäitä arktisia kukkia. Saarella elää jääkarhuja, arktisia susia ja jäniksiä, sopuleita ja myskihärkiä - ja nyt myös kaksitoista tutkijaa värikkäissä teltoissaan, jotka tarjoavat kaikki mukavuudet mitä toimistopakolainen kaipaa.

Kirjoittaja

You are currently viewing Tutkimusmatkalla Arktisessa erämaassa
Reppu selässä ratsun selässä matkalla minne vaan. (Kuva Mark Jellinek, UBC, 2024.)

Tutkimusprofessori Antero Kukko työskentelee Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus FGI:ssä. Hän on tehnyt mittauksia haastavissa olosuhteissa ympäri maailman, mukaan lukien Etelämantereella ja Arktisilla alueilla. Arktisilla alueilla tutkimus liittyy uusien 3D kartoitusteknologioiden ja laskentamenetelmien kehittämiseen ja soveltamiseen arktisen luonnon ja maiseman prosessien ja ilmiöiden tutkimukseen. Tutkimusretkiä ja mittalaitteiden kehittämistä on rahoitettu Suomen Akatemian rahoittamassa tutkijatohtoriprojektissani, juuri päättyneessä LAS3R projektissa, sekä UNITE ja Digitaaliset Vedet (DIWA) -lippulaivoissa. LAS3R keskittyi Antarktisen lumen ja jään pinnan tutkimukseen, DIWA veden kiertokulun ja vesiturvallisuuden digitaalisiin malleihin. UNITE kehittää sensorijärjestelmiä ja automaatiota metsien kaukokartoitukseen ja metsäkoneisiin.

Devonin saari ja tutkimuskohteita Hauhtonin meteorikraaterin alueella ja eri puolilla saarta. Saaren itäosa on jäätikön peitossa. Resolute Bay sijaitsee vasemmanpuoleisen saaren eteläpäässä. (Kuva: Google)

Kesäkausi 2024 oli kolmas kerta kun pääsin osana kansainvälistä retkikuntaa mukaan Devonin saarelle, joka sijaitsee Kanadan arktisessa pohjoisessa, inuiittien hallinnoimassa Nunavutissa. Tällä kertaa retkueeseen kuului 12 henkeä, professoreita ja väitöskirjaopiskelijoita eurooppalaisista ja kanadalaisista yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Matka oli jatkumoa retkien sarjassa, joilla kerätään tietoa arktisen ikirouta-alueen geologiasta ja geomorfologiasta sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksesta niihin. Ensimmäisen kerran olin mukana Devonin saarella viiden viikon ajan vuonna 2016 – tämän kertainen retki kesti kaikkineen kolme viikkoa. Vuonna 2019 osallistuin retkikuntaan, joka suuntautui vielä pohjoisemmaksi, Axel Heibergin saarelle.

Tästä se kaikki taas alkaa: lastatun Twin Otter -koneen tankkaus juuri ennen lähtöä Natural Research Canadan ylläpitämästä Polar Continental Shelf Program:n tukikohdasta Resolute Bayssa, Cornwallisin saarella, Nunavutissa, Kanadassa. Tarvittiin kaikkiaan kuusi lentoa koko joukon ja välineistön kuljettamiseksi leiripaikalle Devonin saarelle. (A. Kukko)
Laserkeilausreppu ja GNSS tukiasema eräässä tutkimuskohteessa Devonin saarella. Tässä kohteessa keilasin jäätikön alla syntyneitä virtauskanavia niiden muodostumisprosessin fysikaalisen mallinnuksen pohjaksi. Maisema on jäätiköiden ja ikiroutaprosessien muokkaamaa sora-aavikkoa, jota täplittää keskikesälläkin lumilaikut rinteillä, laaksoissa ja painaumissa. Saaren itäosa on kokonaan jäätikön peitossa (Devon ice cap). (A. Kukko)

Ilmastonsa ja kasvittomuutensa vuoksi Devonin saari tarjoaa loistavat olosuhteet ikirouta-alueiden geologian ja jäätikköprosessien geomorfologiselle tutkimukselle. Lisäksi olosuhteet ja ilmiöt tarjoavat ulottuvuuden muiden aurinkokuntamme kiviplaneettojen, kuten Marsin, tutkimukseen. Haugtonin meteorikraaterin lähialueella onkin NASAn Haughton Mars Projektin tutkimusasema ja Mars Societyn Flashline Mars Arctic Research Station -avaruussimulaattori.

Käytännön hankaluutena ovat pitkät etäisyydet, karut olosuhteet sekä jääkarhujen muodostama uhka, minkä takia minnekään ei saa kulkea yksin eikä ilman asetta, pippurisumutetta ja paukkupanoksia. Telttaleiri on ympäröitävä paukkulanka-aidalla, ja elintarvikkeet ynnä muut tuoksuvat on pidettävä visusti poissa pääleiristä erilleen pystytetyltä majoitusalueelta. Leiri on usein, niin tälläkin kertaa, pystytetty halkaisijaltaan 23 km Haughtonin meteorikraaterin alueelle kraaterin halkeisevan Haughtonjoen rantapenkereelle, jolle punamustavalkoiset Twin Otter koneet laskeutuvat lyhyelle kivikasoin merkkaamallemme kiitoradalle.

Leiri Haughton joen varrella tarjoaa kaiken tarvittavan mukavuuden, mitä toimistopakolainen kaipaa. (Sam Anderson, UBC, 2024)
Tiedettä, taidetta ja kuumaa juotavaa. Olotyöhuoneen tunnelmaa päivällistä odotellessa. (A. Kukko)

Leirirutiineihin kuuluu vesihuolto ja ruuanlaitto, seuraavien päivien tutkimuskohteiden valinta, töiden ja logistiikan suunnittelu, mittaus- ja havaintoaineistojen tallennus ja käsittely, keskustelut paikoista ja havainnoista, kirjoittaminen, lukeminen, pelaaminen, syöminen, sekä tietenkin yleinen häröily ja hauskuus. Droonien yleistyminen näkyy täälläkin; parhaimmillaan ilmassa oli neljä droonia samanaikaisesti.

Edellinen matka vuonna 2019 Axel Heibergin saarelle oli poikkeuksellinen korkeiden lämpötilojen takia. Eurekassa (79,9889N, 85,94090W) mitattiin tuolloin yli 20 asteen ennätyslämpötiloja. Teltassa pärjäsi nukkua aika vähällä vaatetuksella. Tällä reissulla taasen satoi poikkeuksellisen paljon, joten vaatteiden kuivattelu pääsi osaksi päivärutiineita – kengät ja hanskat saa hyvin kuivaksi generaattorin pakoputken eteen asetetussa pakkilaatikossa ja housut ja paidat lämpimän laatikon päällä! Ja sitä mutaa sitten riitti ja mönkijöitä kaivettiin ja kiskottiin kuiville tuon tuosta.

Erään jäätikön alla muodostuneen uomaverkoston alkupäästä löysimme peruskalliopaljastumia. Kallioperä on pääosin hiekkakiveä. Kyseessä lienee jäätikön vetäytyessä syntynyt rakenne. (A. Kukko)
Veden uurtamia rotkoja Haughtonjoen rantavallissa sekä siihen liittyvän ylängön polygonimuodostumia. Reppukeilauksen tuloksena syntyy tiheä 3D pistepilvi, joka on tässä esitetty väritettynä korkeuden mukaan, ja sekaan on fuusioitu laserin mittaama pinnan reflektanssi eli heijastuvuus. Seinämän korkeus on noin 33 metriä. Niin sanottu aktiivinen kerros, josta routa sulaa kesäisin, on alueella noin 80 cm paksuinen, sen alapuolella maaperä on ikiroudassa. Seinämästä löytyi lämpökuvauksen avulla myös jäälinssejä. (A. Kukko)
Mönkijäsafari lumisateessa vei meidät nk. Haughton-muodostumalle (Haughton formation) sekä NASAn Haughton Mars Project-tutkimusasemalle. Mönkijöillä on kätevä liikkua melko laajallakin alueella leirin ympärillä. Sulamisvesistä vuolaana virtaavien  jokien ylittäminen ajaen pohjaa peittävien irtonaisten pyöreiden kivien päällä on sekä jännittävää että myös hauskaa ja joskus jopa näyttävää. Ja vesi on kylmää! (Gordon ‘Oz’ Osinski, WU, 2024)

“Käytännön hankaluutena ovat pitkät etäisyydet, karut olosuhteet sekä jääkarhujen muodostama uhka, minkä takia minnekään ei saa kulkea yksin eikä ilman asetta, pippurisumutetta ja paukkupanoksia.”

Helikopterikyydillä pääsimme käymään hankalammankin taipaleen takana sijainneisiin tutkimuskohteisiin eri puolilla saarta. (A. Kukko)
Päivän projekti alkamassa myskihärkien asuttamassa laaksossa n. 50 km länsiluoteeseen leiristä. Tässä laaksossa tapasimme pienen myskihärkälauman. (A. Kukko)
Myskihärkälaaksosta laserkeilattu maastomalli. Sininen viiva esittää kuljetun mittausreitin. Tummat laikut ovat lunta. Mallin pituus idästä länteen on kaksi kilometriä, suurin korkeusero alueella on n. 65 metriä. (A. Kukko)

“Droonien yleistyminen näkyy täälläkin; parhaimmillaan ilmassa oli neljä droonia samanaikaisesti.”

Tuulensuojassa helikopterikyytiä odotellessa. (A. Kukko)
Kotiinlähdön aika. Retkillä syntyy uusia ystävyyssuhteita, ja yhdessä tekeminen kiinnittää suomalaisen huippututkimuksen kansainväliseen tiedeyhteisöön. (A. Kukko)
Kivinäytteenottoa siirtolohkareesta. Sää oli kaunis ja kotoinen. (A. Kukko)