Suomessa ja maailmalla liikuttaneet megatrendit, kuten tekoälyn hyödyntäminen ja ilmastonmuutos, ovat olleet jo hyvän tovin kehityksessä mukana ja strategioiden ytimessä, mutta muutaman vuoden sisällä tosissaan iskeneet muutokset ovat paljon painavammassa asemassa kuin korkealentoisemmat “strategiset buzzwordit”.
Megatrendeistä kansalliseen kehitykseen
Myönnettäköön, että kyberturvallisuus ja pilvimigraatio ovat kyllä ihan globaalisti vaikuttavia muutosajureita, mutta tietomallit ja organisaatioiden välinen yhteistyö ei sitä niinkään ole. Täällä härmässä nämä kaksi asiaa kävelevät jopa hieman käsikynkässä, kun kansallisia tietomalliprojekteja (RYHTI, OGC standardit & rakentamisen tietomallit) tehdään yhdessä ja monet organisaatiot vievät näitä eteenpäin konsortioina.
Erilaisten tietomallien hyödyntäminen ja kehittäminen vaatii ankaraa yhteistyötä kilpailijoiden, julkishallinnon organisaatioiden kuin voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden kesken. Kilpailuasetelmista “me ja te” pitää päästä eroon, ja rakentaa enemmän yhteisesti hyväksyttyjä malleja, toimintatapoja ja rajapintoja. Jo pelkästään pula tekijöistä pakottaa alueelliseen, organisationaaliseen tai konsortiomaiseen yhteistyöhön. Jokaisessa firmassa, organisaatiossa tai kunnassa ei vaan voi olla asiantuntijoita jokaiseen lähtöön. Tähän ei riitä Pohjolassa tekijät.
Kansallisessa kehityksessä olemme vieläkin roimasti monia “digitaalisesti kehittyneitä” maita edellä. Ei tarvitse kuin katsoa yhdysvaltalaista lupakäsittelyä tai keskieurooppalaisia paikkatietoinfrastruktuureja niin voidaan olla omasta tekemisestä ylpeitä. Ja koska Suomessa olemme edistyksellisiä näissä asioissa niin piru meidät periköön jos emme olisi siitä ylpeitä! Aina VTT, MML tai Ilmatieteen laitoksen todella uraa uurtavaan tutkimukseen tai Suomesta ponnistavien firmojen (Iceye, Cloudpermit mm.) menestykseen tulee suhtautua kunnioituksella ja ottaa oppia.
Suomessa ymmärretään turvallisuuden ja kestävän digitaalisen infrastruktuurin päälle
Kehitys, politiikka ja käytännöt ottavat aina välillä spurtteja eteenpäin ja välillä pidetään juomataukoja. Molemmista pitää ottaa hyöty irti. Politiikan ja käytäntöjen kehittyessä rivakasti tulee suomalaisen paikkatietoalan olla näiden aallonharjalla. Jos ilmapiiri globaalisti jäähtyy ja yhteistyö kokee kolauksia, turvallisen ja hallitun paikkatiedon jakamisen osaaminen on kultaakin arvokkaampaa. Varsinkin mitä kriittiseen infrastruktuuriin ja kyberturvallisuuteen tulee, niin paikkatieto on siellä vahvasti ytimessä.
Paikkatietoa valutetaan järjestelmäkokonaisuuksista toiseen, ja tieto rikastuu useimmiten matkan varrella. Kokoavaan järjestelmään päästyään tieto on herkullisimmillaan niin hyvässä kuin pahassa. Sijaintitietopalvelu tai tuleva RYHTI-kokonaisuus ovat tästä hyviä esimerkkejä. Hyötyjä on merkittävästi, mutta haverin sattuessa myös vahinko on pahimmillaan katastrofaalista.
Jotkut järjestelmät sijaitsevat vielä lokaaleilla konesaleilla, jotkut keskitetyissä ratkaisuissa ja jotkut pilvessä. Järjestelmien ja paikkatietojen liikkuminen kohti pilveä vaikuttaa miltein pysäyttämättömältä, kun työkalut kehittyvät ja hinnat laskevat. Miksi hillota paikkatietoaineistoja konttorin kovalevyllä tai järjestelmää omalla serverillä kun molemmat ovat lähtökohtaisesti paremmin turvassa ja kustannustehokkaammin ylläpidettyinä pilvessä? Julki- tai privaattipilviratkaisut ovat jo lyöneet itsensä läpi. Tiedon ei tarvitse edes lähteä Suomesta minnekkään kun dataa voi säilyttää isojen toimijoiden pilvessä esimerkiksi Haminassa tai Espoossa.
Modulaariset ja skaalautuvat ratkaisut niin tietojen säilyttämisessä, analysoinnissa ja jakamisessa ovat vain järkeviä. Ja kun ne vielä helpottavat organisaatioiden yhteistyötäkin parhaimmillaan, ja niihin on ehkä helpommin lisättävissä ja skaalattavissa tietomallipohjaiset kokonaisuudet, niin alkaa löytyä se kuuluisa “voittava kombo”.
Kohti kehityksen kärkeä ja sen yli!
Nohevimmat organisaatiot tekevät jo organisaatiorajoja rikkovaa yhteistyötä (Paikkatietojen kyberturvallisuustyöryhmät), käyttävät yhteisiä moderneja standardeja (OGC Apit, Kaatio jne), ovat ottaneet pilviloikkaa ja ovat tehneet paikkatietojen kyberturvallisuusstrategiaa. Asiat eivät ole kenellekkään liian vaikeita, kun niistä ottaa hieman selvää ensin – Kysyy naapurista, osallistuu työryhmiin tai selvittää parhaita käytäntöjä alalta.
Eli ei muuta kuin kehityshattu päähän ja uusia metodeja, standardeja, ja yhteistyökuvioita survomaan eteenpäin! Näistä asioista kuulee varmasti lisää mm. Geoforum Summitissa, Kuntien paikkatietoseminaarissa ja Paikkatietojen turvallisuusseminaarissa!
