Kunnat tarvitsevat tietoa maankäyttösektorin hiilitaseesta
Kunnat tarvitsevat ilmastotyön tueksi tietoa siitä, missä hiiltä sitoutuu, missä sitä vapautuu ja miten maankäytön ratkaisut vaikuttavat tähän kokonaisuuteen. Toisin kuin kasvihuonekaasupäästöjen seurannassa, pääkaupunkiseudulla ei ole ollut käytössämme maankäyttösektorin hiilivarastojen ja hiilitaseen alueelliseen seurantaan laskentamenetelmää, joka perustuu omaan asiantuntijatyöhömme.
Kehittämämme menetelmät perustuivat soveltuvin osin Suomen kasvihuonekaasuinventaarion maankäyttösektorin laskentaperiaatteisiin sekä hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin eli IPCC:n ohjeisiin. Kansallisen tason menetelmiä ei kuitenkaan voitu soveltaa sellaisenaan kaupunkiympäristöön, vaan niitä oli tarpeen mukauttaa pääkaupunkiseudun erityispiirteisiin, kuten tiiviiseen kaupunkirakenteeseen ja sen viheralueisiin.
Kaupunkiympäristö edellyttää erityistarkastelua
Kansallisessa kasvihuonekaasuinventaariossa tarkastellaan koko Suomen maankäyttösektoria, jossa laajat metsät ja viljelysmaat ovat keskeisessä roolissa. Kaupunkiympäristössä taas merkittävä osuus pinta-alasta on rakennettua ympäristöä ja sen viherrakenteita. Tämä asettaa laskennalle erilaiset vaatimukset kuin valtakunnallisessa tarkastelussa.
Pääkaupunkiseudulla puistot, piha-alueet, katuviheralueet, niityt ja taajamametsät muodostavat kokonaisuuden, jossa maankäyttö, kasvillisuus ja maaperä voivat vaihdella huomattavasti pienelläkin alueella. Hiilitaseen näkökulmasta vierekkäiset alueet voivat käyttäytyä hyvin eri tavoin. Tämän vuoksi emme voineet soveltaa kaikkia valtakunnallisia menetelmiä sellaisinaan.
Laskennassa hyödynsimme useita viime vuosina julkaistuja rakennetun ympäristön viherrakenteiden hiilensidontakykyä käsitteleviä tutkimuksia. Erityisesti Co-Carbon-hankkeen tutkimukset tarjosivat arvokasta tietoa kaupunkivihreän hiilensidonnasta ja sen huomioimisesta laskennassa. Tutkimustulosten soveltamisen avulla pystyimme huomioimaan esimerkiksi nurmikoiden ja niittyjen hiilensidonnan aiempaa tarkemmin.
Aineistojen yhteensovittaminen loi perustan hiilitaseen laskennalle
Hiilivarastojen ja hiilitaseen laskenta edellytti useiden paikkatietoaineistojen yhdistämistä. Tarvitsimme tietoa muun muassa maankäytöstä, maaperästä, puustosta ja muusta kasvillisuudesta. Koska yksikään aineisto ei sisältänyt kaikkea tarvittavaa tietoa, yhdistimme eri lähteistä saadut tiedot koko pääkaupunkiseudun kattavaan tarkasteluun.
Keskeinen osa käsittelytyötä oli luokitteluprosessin kehittäminen. Yhdistimme maankäyttö-, maaperä-, ojitus- ja kasvillisuustietoja, jotta pystyimme määrittämään kullekin alueelle sen ominaisuuksia vastaavan laskentamenetelmän. Luokittelu oli erityisen tärkeä maaperän ja matalan kasvillisuuden laskennassa, joissa tuloksiin vaikuttavat ratkaisevasti maankäyttö, maaperän ominaisuudet ja kasvillisuustyyppi.
Yhdistimme myös puuston laskennassa useita aineistolähteitä vaiheittain. Käytimme tarkinta saatavilla olevaa puustotietoa siellä, missä sitä oli saatavilla, ja täydensimme sen ulkopuolelle jääviä alueita muilla aineistoilla. Näin pystyimme muodostamaan koko pääkaupunkiseudun kattavan puustoaineiston ja laskemaan puuston hiilivarastot ja hiilinielut niin metsille kuin rakennetun ympäristön puustoisille alueillekin.
Käytännössä yhteensovittaminen tarkoitti miljoonien paikkatietokohteiden käsittelyä, luokittelua ja tietojen yhdistämistä. Samalla havaitsimme, että hiilitaseen laskennan kannalta olennaiset valinnat tuli tehdä suurelta osin jo ennen varsinaista laskentavaihetta. Aineistojen yhteensovittaminen ja luokittelu määrittivät, mitä menetelmiä eri alueilla pystyimme soveltamaan, ja vaikuttivat siten ratkaisevasti lopputulokseen.
Helsingin seudun maanpeiteaineisto paransi laskennan tarkkuutta ja kattavuutta
Kaupunkiympäristö voi muuttua nopeasti rakentamisen, viherrakentamisen ja muiden maankäytön muutosten seurauksena. Laskennan oli siksi perustuttava mahdollisimman ajantasaiseen ja tarkkaan tietoon todellisesta maanpeitteestä. Tästä syystä hyödynsimme laskennassa Helsingin seudun maanpeiteaineistoa. Sen avulla pystyimme kohdistamaan hiilivarastojen ja hiilitaseen laskennan niille alueille, joilla kasvillisuutta todella on.
Maanpeiteaineisto paransi myös laskennan kattavuutta. Monet valtakunnalliset aineistot eivät kuvaa riittävän tarkasti taajama-alueiden viherrakenteita, kuten pihapuita, nurmikoita ja muuta kasvillisuutta. Helsingin seudun maanpeiteaineiston avulla saimme laskentaan mukaan alueet, joita valtakunnalliset aineistot eivät kata.
Hyödynsimme maanpeiteaineistoa lisäksi maankäytön muutosten hiilitaseen laskennassa. Vertaamalla kahta peräkkäistä Helsingin seudun maanpeiteaineistoa pystyimme tunnistamaan alueet, joilla viheralueita tai viljelysmaata oli muuttunut rakennetuksi ympäristöksi. Tämän avulla pystyimme laskemaan rakentamisen vaikutukset hiilitaseeseen eri puolilla pääkaupunkiseutua.
Paikkatietoaineisto tuo hiilitaseen alueelliset erot näkyviin
Hiilivarastot, hiilinielut ja päästölähteet eivät jakaudu pääkaupunkiseudulla tasaisesti. Eroihin vaikuttavat esimerkiksi kasvillisuustyyppi, puuston rakenne ja ikä sekä turvemailla turvekerroksen paksuus ja ojituksen tila. Paikkatietomuotoisessa tulosaineistossa nämä erot voidaan paikantaa ja niitä voidaan tarkastella alueellisesti. Tuloksia voidaankin tarkastella useissa mittakaavoissa aina koko pääkaupunkiseudusta yksittäisiin kaupunkeihin, kaupunginosiin ja kiinteistötasolle saakka.
Paikkatietomuoto tekee tuloksista käyttökelpoisia myös maankäytön suunnittelussa. Hiilitaseaineistoa voidaan tarkastella yhdessä esimerkiksi kaavojen, maanomistuksen ja muiden suunnitteluaineistojen kanssa. Näin voidaan huomioida, miten hiilivarastot, hiilinielut ja maankäytön muutokset sijoittuvat suhteessa suunniteltuun maankäyttöön.
Toistettava menetelmä luo perustan tulevalle seurannalle
Selvityksen keskeinen lopputulos on yksittäisen hiilitasearvon lisäksi menetelmä, jolla tulos voidaan tuottaa uudelleen. Menetelmä ei ole sidottu vain pääkaupunkiseutuun, vaan sitä voidaan soveltaa myös muiden kaupunkiseutujen hiilitaseen alueellisessa tarkastelussa ja seurannassa.
Kehittämämme menetelmä mahdollistaa hiilitaseen seurannan osana paikkatietopohjaista seudullista tiedontuotantoa. Toistamalla laskenta voidaan seurata, miten maankäytön muutokset, viherrakenteen kehitys ja muut ympäristössä tapahtuvat muutokset näkyvät tuloksissa. Näin laskenta ei ole vain kuvaus nykytilasta, vaan se toimii välineenä maankäyttösektorin ilmastovaikutusten pitkäjänteisessä seurannassa ja päätöksenteon tukena.
Lisätiedot:
Lisätietoa, tulokset ja paikkatietoaineistot: www.hsy.fi/hiilitase
