Etelämantereella toteutettava tutkimustyö on luonnollinen jatke Suomessa tehtävälle kylmien alueiden tutkimukselle.
Suomalainen FINNARP-retkikunta lähtee Etelämantereelle 15. joulukuuta. Retkikuntaan kuuluu seitsemän asiantuntijaa: retkikunnan johtaja, erikoisuunnittelija, konemestari, lääkäri, emäntä sekä tammikuussa ryhmään liittyvät kaksi tutkijaa. Retkikunta palaa Suomeen helmikuun lopussa.
Suomen tutkimusasema Aboa sijaitsee Kuningatar Maudin maalla noin 130 kilometrin päässä rannikolta ja noin 5000 kilometrin päässä Etelä-Afrikan Kapkaupungista. Aboan ympäristössä on muun muassa sääasemia, maan ja jään järistyksiä mittaava seismometri sekä geodeettisia tutkimuksia tukeva GPS-asema.
“Työskentely Etelämantereella kaukana muusta maailmasta on vaativaa, ja ennakkovalmistelut ovat tutkimustyön onnistumisen kannalta ratkaisevassa asemassa. Oman haasteensa työskentelyyn tuovat ankarat sääolosuhteet ja alueen syrjäisyys”, kertoo retkikunnan johtaja Mika Kalakoski, joka on työskennellyt Etelämanner-operaatioissa yli 20 vuoden ajan.
Maankuoren liikkeiden tutkimusta etelässä
Tammikuussa Aboalle matkustavat Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen tutkijat, jotka suorittavat retkikunnan aikana monenlaisia geodeettisia mittauksia. Niiden avulla tutkitaan läntisen Kuningatar Maudin maan maankuoren liikkeitä.
“Tutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärrystä alueella tapahtuvasta maannoususta. Siihen vaikuttavat sekä viime jääkauden olosuhteet että nykyiset jäämassojen liikkeet. Koska suurin osa Etelämantereesta on paksun jääpeitteen alla, ja satelliiteilla voidaan havainnoida vain jääpeitteen pinnan korkeuden muutoksia, tarvitaan maannousumallinnusta, jotta voidaan arvioida ilmastonmuutoksen vaikutusta jäätiköiden tilavuuteen ja Etelämantereen vaikutusta merenpinnan nousuun”, selittää tutkimuspäällikkö Jyri Näränen.
Lisäksi tutkijat päivittävät Aboan pysyvää geodeettista mittausvälineistöä. He muun muassa vaihtavat 20 vuotta palvelleen jatkuvasti mittaavan satelliittipaikannusvastaanottimen uuteen.
“Aboa tarjoaa loistavat puitteet sekä sijaintinsa, että infrastruktuurinsa puolesta geodeettisille mittauksille, jotka vaativat pääsyn kallioperään. Kaikelle alueelta saatavalle geodeettiselle datalle on kysyntää maannousututkimuksen lisäksi globaalien koordinaatistojen luomisessa ja siten paikannustarkkuuden parantamisessa”, Näränen sanoo.
Etelämannersopimuksen jäsenvaltiona Suomella on pysyvä tutkimusasema
Etelämannersopimuksen jäsenyyden edellytyksenä on merkittävän tutkimustoiminnan tekeminen alueella. Suomi toteuttaa tätä ylläpitämällä tukikohtaa, joka palvelee jatkuvia ympärivuotisia mittauksia ja alueella vierailevia tutkijoita.
Suomen Etelämanner-tutkimusasema Aboa on rakennettu Etelämantereen kesän 1988‒1989 aikana. Oman tutkimusaseman rakentamisen jälkeen Suomesta on tehty tutkimusmatkoja Etelämantereelle säännöllisesti. Tutkimusaiheet ovat liittyneet muun muassa ilmatieteisiin, geologiaan, geofysiikkaan ja geodesiaan.
Ilmatieteen laitoksella toimiva Suomen Etelämanner-operaatiot FINNARP vastaa tutkimusasema Aboan ylläpidosta ja järjestää Suomen Etelämanner-tutkimusohjelman hankkeiden kenttätyöt. Tutkimusasema Aboalla työskennellään vuosittain noin kahden kuukauden ajan marras- ja helmikuun välillä, jolloin Etelämantereella on kesä. Lämpötila on tällöin nollan ja 20 pakkasasteen välillä. Etelämantereen kesälle on tyypillistä jatkuva valo ja voimakas auringon säteily sekä voimakkaat lumimyrskyt.
Teksti on Ilmatieteen laitoksen tiedote.
