Paikkatietojen yhteiskäytön edistäminen murroksessa

Avainsanat: Paikkatiedot, yhteiskäyttö, yhteentoimivuus

Paikkatiedot ja yhteiskäytön kehityskaari

Kuten usein on todettu, tietovarannoista huomattava osa sisältää paikkatietoja. Paikkatiedossa oleellista on, että tiedon yhteyteen on liitetty kyseisen kohteen tai ilmiön paikka eli sijaintitieto muiden mahdollisten ominaisuustietojen lisäksi. Sijaintitieto mahdollistaa eri lähteistä tulevien ja ajankohtina tuotettujen tietoaineistojen sijaintiperustaisen yhdistelyn, käsittelyn, ja visualisoinnin paikkatietojen prosessointiin tarkoitettujen sovellusten ja palveluiden avulla. Karttamuotoinen media on tehokas viestinnän väline, missä paikkatiedot ja niiden yhdistäminen on avainasemassa. Tarvitaan siis paikkatietojen yhteiskäyttöisyyttä, mikä nähtiin jo digitalisaation aikaisessa vaiheessa hyväksi ja tavoiteltavaksi päämääräksi. Tuolloin julkisen hallinnon tietovarannot nähtiin yhtenäisesti ohjattavissa ja kehitettävissä olevana kokonaisuutena. Avainasemassa on ollut yhteentoimivuus, joka osaltaan mahdollistaa ja helpottaa yhteiskäyttöä.

Kun paikkatietojen yhteiskäytön edistämistehtävä osoitettiin 1980-luvulla lainsäädännössä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle, toimintaympäristö oli erilainen verrattuna nykyiseen. Paikkatietojen digitalisointi ja hallinta olivat vasta kehittymässä ja paikkatietojärjestelmät olivat uusia tietoteknisiä sovelluksia. Yhteentoimivuus järjestelmien välillä vaati usein erityistoimenpiteitä. Paikkatietojen tuottaminen ja käsittely vaativat runsaasti resursseja ja erityisosaamista, tiedonsiirto oli hidasta ja suora pääsy toisen organisaation tietovarantoihin tai palveluihin oli käytännössä mahdotonta. Paikkatietojen tuottaminen ja tiedonhallinta oli tuolloin epäyhtenäistä ja hajaantunutta, joten oli mahdollista nähdä erilaisia kehittämistarpeita, joilla pyrittiin tehostamaan ja yhdenmukaistamaan toimintaa ja aikaansaamaan enemmän hyötyä paikkatietojen potentiaalista (vrt. Kansallinen paikkatietostrategia 2005–2010).  

Paikkatietojen yhteiskäyttöä ja yhteentoimivuutta on viime vuosikymmenien aikana edistetty yhteistyöllä, kansallisilla strategioilla, suosituksilla, palveluilla ja lainsäädännöllä. Esimerkiksi paikkatietohakemiston avulla ja julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunnan (Juhta) koordinoimalla suositusten julkaisutoiminnalla. 2000-luvun alkupuolella INSPIRE-direktiivi (2007/2/EY) määritteli soveltamisalaan kuuluville paikkatietoaineistoille yhteiskäyttöä mahdollistavat EU:n laajuiset tiedonvaihtomenettelyt. Vuosikymmenien aikana on tapahtunut edistystä, mutta toisaalta on ajauduttu haasteisiin teknologian kehittyessä, paikkatietojen käytön laajentuessa, tietomäärän kasvaessa ja resurssien kutistuessa.

Toimintaympäristön murros

Teknologiakehityson ollut nopeaa viimeisen 20 vuoden aikana. Avoimet kansainväliset tietotekniikan standardit ovat kehittyneet ja tulleet laajasti käyttöön. Nykyiset tietojärjestelmät kykenevät tehokkaasti hyödyntämään eri lähteistä saatavaa tietoja, kun ne ovat standardinmukaisesti kuvattu ja saatavilla. Teknologiakehitys on mullistanut paikkatietojen käytön ja hyödyntämisen. Paikkatietoja käytetään yhteiskunnassa eri toimialoilla ja kansalaisten piirissä arkipäiväisesti ja sujuvasti, esimerkiksi älypuhelimen karttasovelluksen avulla paikantamiseen ja navigointiin. Paikkatiedon kaupallinen hyödyntäminen on yhä laajemmin suurten globaalien teknologiayritysten liiketoimintaa. Entisestä kapean sektorin hyödyntämästä GIS-tekniikasta on tullut laajasti käytettyä ja muuhun tiedonhallintaan integroituvaa. Nykyisellään kokonaisuus on niin laaja, että kattava paikkatietojen yhteiskäytön tai yhteentoimivuuden hallinnollinen ohjaus ei ole enää mahdollista eikä tarkoituksenmukaista.

Myös paikkatietoihin liittyvä politiikka ja lainsäädäntö on muutoksessa. Komission joulukuussa 2025 julkaisemassa INSPIRE-direktiivin muutosehdotuksessa todetaan, että tarvitaan paikkatietoteknisten yksityiskohtien yksinkertaistamista sekä yhdenmukaistamista muun datasääntelyn kanssa. Jatkossa soveltamisalaan kuuluvien paikkatietojen yhteentoimivuudessa tukeuduttaisiin virallisten avoimien standardien käyttöön. Toisaalta myös Suomen ja EU:n digitaaliseen kehitykseen liittyvissä tavoitteissa, kuten digitaalisessa kompassissa tavoitellaan yleistä teknologianeutraalia ja yhteentoimivaa toimintaympäristöä välttäen alakohtaisia ratkaisuja. Tiedonhallintalaki (906/2019) nostaa osaltaan esiin yleisen tarpeen ja roolit ohjata ja edistää julkisen hallinnon tietovarantojen ja tietojärjestelmien yhteentoimivuutta. Yleisen taloustilanteen jatkuessa haastavana, myös paikkatietojen yhteiskäyttöön ja yhteentoimivuuteen keskittyvän edistämis- ja ohjaustoiminnan resurssit ovat rajalliset, mikä pakottaa keskittymään vaikuttavimpiin toimenpiteisiin.

Tulevaisuuden suuntaviivat

Tietojen tehokas yhteiskäyttö on myös tulevaisuudessa tavoiteltava päämäärä. Muuttuneessa toimintaympäristössä on luontevaa tukeutua kansainvälisiin avoimiin standardeihin ja niiden hyödyntämiseen yhteiskunnallisten tarpeiden kannalta tarkoituksenmukaisten kansallisten suosituksien ja asiantuntijuuden avulla. INSPIRE-direktiivin kaltaisiin yhteentoimivuuden varmistaviin sääntöihin verrattuna tulevaisuudessa on tärkeämpää, että paikkatiedot ovat tarpeen mukaisesti avoimesti saatavilla ja turvallisuusnäkökulmat huolellisesti huomioiden sekä kuvattuna sellaisella tavalla, että ne ovat tehokkaasti hyödynnettävissä. Eräs suuntaus kehittymiselle ovat eurooppalaiset data-avaruudet (Data Spaces), joita nyt perustetaan eri toimialoilla perustuen yhteisiin tiedonhallinnan periaatteisiin.

MMM:n hallinnonalan ydintehtävä paikkatietojen yhteiskäytön ja yhteentoimivuuden edistämisen kontekstissa on mahdollistaa valtakunnallinen perustasoinen sijainnillinen yhteentoimivuus. Muuttuneessa toimintaympäristössä korostuu hallinnonalan tehtävä huolehtia paikantamisen perustasta ja niihin liittyvistä suosituksista sekä valtakunnallisten yleispiirteisten peruspaikkatietojen tuottamisesta, joilla sijainnillista yhteentoimivuutta edistetään.

Tulevaisuudessa voidaan tarvita myös muita paikkatietoja koskevia yleisempiä suosituksia, joilla mahdollistetaan yhteiset hyvät ja toimivat käytännöt ja riittävä asiantuntijuus paikkatietotoiminnassa Suomessa. Tällaisia yleisiä suosituksia voisivat olla esimerkiksi paikkatietoaineistojen ja -palvelujen kuvailutietoihin (metatiedot) liittyvät kansalliset suositukset. Yhteisten ja yleisien paikkatietoja koskevien suosituksien tarvekartoitukseen ja laatimiseen ja suositustoiminnan koordinointiin kuitenkin tarvitaan poikkihallinnollinen ja yhteiskuntarakenteita kokoava verkosto.

Tuleva INSPIRE-direktiivin muutos saattaa poistaa paikkatietotekniset yhteentoimivuuteen liittyvät EU-sääntöjen mukaiset vaatimukset sen soveltamisalaan kuuluvilta aineistoilta. Tietojen yhteentoimivuudessa ja saatavuuden edistämisessä tukeudutaan jatkossa muuhun EU-datasääntelyyn. Muutetun INSPIRE-direktiivin tultua voimaan, tulee myös kansallinen lainsäädäntö mukauttaa direktiivimuutokseen 12 kuukauden kuluessa. Tässä yhteydessä tulee myös tarkastella kansallista paikkatietojen yhteiskäytön ja yhteentoimivuuden edistämiseen liittyvää sääntelyä ja sen tarvetta tulevaisuudessa. Näkemyksemme mukaan MMM:n hallinnonalan toiminta tulee tulevaisuudessa keskittymään nykyistä selvemmin sijainnillisen yhteentoimivuuden tukemiseen, mikä on paikkatietojen yhteentoimivuuden lähtökohta ja selkeästi julkishallinnon vastuulle kuuluva tehtävä.